Elämä on kuolemaan valmistautumista
Eikö elämän päämäärä ole lopulta se, että voisi kuolla levollisesti?
Että elämä on ollut riittävää ja hyvää, eikä mikään kuollessa kaduta?
Että sen ainutlaatuisuuden on käyttänyt hyväksi, eikä mitään ole tuhlattu tai unohdettu.
Kun tuo kuolema tulee, vääjäämättä, joskus. Jujun ollessa se, ettei voi koskaan tietää, koska.
Sinällään ajatuksena jotenkin vähän hullunkurinen, mutta totta. Ja samalla me unohdamme sen. Emme uskalla elää, koska on aikaa, joskus. Joskus kun olemme valmiita? Vaikka emme tiedä, koska tuo koska tulee. Ei siis välttämättä ole aikaa.
Ja mä mietin sitä rohkeutta joskus 18 kesäisenä. Että sä valmistut juuri lukiosta, etkä missään vaiheessa tiedä, miten sun käy, mutta mikään ei pelota. Et tiedä koulua, et kaupunkia, et työpaikkaa, et mitään. Saatika nyt. Vaikka työvuosia olisi takana, vaikka juuri muuten mikään elämässä muuttunut, pelottaa useimpia vaan niin hemmetisti hypätä muutoksen päälle, ettei enää niin tietäisikään. Jääden sinne mukavaan mutta epämukavaan. Ehkä siksi koska kaikesta on tullut niin mukavaa.
Samalla mietin myös sitäkin, kuinka paljon sitä tekee, vaikka ei olekaan merkitystä (kun millään on hyvin vähän). Ehkä se yleiskuva jää, että tulipas tehtyä jos jonkinmoista, mutta tuskin sitä jokaista juhlaa ja kissanristiäistä kaihoisasti muistelee (jos edes muistaa), vaikka ne juuri sillä hetkellä on tärkeiltä voinut tuntuakin.
Tarvitaan lopulta aika suurta, että sillä olisi pitemmän päälle merkitystä, että ne muistaisi, että ne on vienyt jonnekin. Ja nuo suuret on unelmia. Unelmat on sielun puhetta. Ne tulevat itsestä, yhteydestä itseen. Tarvitaan siis unelmia, tarvitaan siis toteuttamista.
Itsensä toteuttamista.
Itsensä toteuttaminen taas vaatii välillä rohkeutta. Rohkeutta, jota ei löydä useinkaan mukavuudesta. Se tuo silloin sivutuotteenaan myös kasvua, sitten merkityksellisyyttä.
Itsensä toteuttaminen lopulta saa tuntemaan, ettei elämä ole hukkaan heitetty.
Ja se, että elää yhteydestä itseensä, tehden asioita itsensä sanelemana, rohkeutta kuunnellen, ei tuo ristiriitaa oikeaan ei väärään, turhaan.
Viimeksi:
Mitä jos omasta elämästä ei tarvitsisikaan lomaa?
Lue myös:
Häviävän pieni hetki maailmankaikkeudessa
Mitä tarkoittaa yhteys itseensä – ja miten sen löytää