hän lentää omilla siivillään
Aika pian saavuttuani Berliiniin puhuimme prahalaisen kanssa tatuoinneista. Hän tuumasi ehkä ottavansa sellaisen täällä ollessaan. Ajattelin idean kuulostavan upealta, mutta epäilin, ettei musta todellisuudessa taitais olla siihen.
Kunnes muutamaa päivää myöhemmin, lauantai aamuna, joskus 7-8 välillä, olin juoksulenkillä. Aamu oli upea maaliskuuksi, kaikin puolin täydellinen. Sopivan lämmin, aurinkokin paistoi eikä tuullut. Oli seesteistä ja rauhallista. Ja mä
hymyilin ja hymyilin ja hymyilin
ja mun sydämeni nauroi, tuntien syvää onnellisuutta.
Todella! Siinä aamutuimaan juoksemassa!
Siinä hetkessä tajusin: mä otan tän tatuoinnin, sillä mä haluan aina muistaa tän olon ja aina seurata sitä.
Etten vaan vieraantuisi siitä.
Ja mä toivon, jos joudun siitä kauaksi, jos taas unohdan itseni, tätä katsoessani herään. Tai jos joku kysyy, mitä tuo tarkoittaa, käydessäni tämän tarinan uudelleen läpi, samalla itsellenikin ääneen puhuen, kohdaten sen.
Jolloin se toimiikin mulle muistutuksena siitä: muista toteuttaa sitä omannäköistä elämää.
Muista olla onnellinen.
Mä näin tän tekstin itse asiassa jo ehkä kymmenen vuotta sitten katsellessani tatuointeja. Jonkun kerran se on senkin jälkeen noussut mieleeni, suurimman osan ajasta ollen silti unohduksissa, kunnes tuona maaliskuisena aamuna se nousi uudestaan voimakkaasti mieleeni.
Lunastaen aidosti ensimmäistä kertaa elämässäni nuo sanat.
alis volat propriis
she flies with her own wings
hän lentää omilla siivillään
Ja nyt mä lennän omilla siivilläni.
Löydettyäni itseni, oman itsenäisyyteni.
Viimeksi:
Lue myös: