heinäkuu ilman ruokahävikkiä
Mä asetin itselleni tavoitteeksi elää heinäkuun ilman ruokahävikkiä.
Uutta käytösmallia on yksinkertaisesti helpompaa opetella kun olen vielä lomalla ja mulla on reilusti ylimääräistä energiaa 5kk vapaan ajanjakson jälkeen.
Koko juttu lähti kuitenkin pohjimmiltaan liikkeelle jo Saksassa. Sen ajatuksen sisäistämisestä, että nälkää on turha pelätä, vaan ennen kaikkea oppia jopa jollakin tasolla sietämään. Elämä ei kaadu hetkelliseen nälän tunteeseen.
Kaupasta ei siis tarvitse ostaa kaikkea ihan vaan varalta vaan juuri vain sitä mitä tarvii. Ja kun moodi on ennen ollut yltäkylläisyys, opetellakin vastaamaan useammin ”en tarvitse” kuin ”tarvitsen”, miettiessään vaikkapa tarvitseeko 8 vai 9 perunaa.
Tästä pohja-ajatuksesta mun mielestä myös ruokahävikin vähentäminen lähtee liikkeelle.
Osta vähän vähemmän.
Tee mieluummin vähän liian vähän kuin varmuuden varalle.
Toinen oleellinen ajatusmalli on ymmärtää ruuan olevan kuitenkin pohjimmiltaan ruokaa.
Että ruoan antaa myös olla vain ruokaa. Ettei sen tarvitse olla aina jonkun reseptin mukaan tai niin viimeisen päälle. Jos se on syömäkelpoista, se on syötävissä. Lähes missä muodossa ja minkä kanssa tahansa.
Eihän se ole joka aterialla onnistunutta yhdistelyä ja gurmee elämyksiä mutta ei sen tarvitsekaan aina olla. Joskus se on vain sitä välttämätöntä polttoainetta.
Vähän kuin omien ruisleipieni kohdalla. Oisin paaaljon mielummin aloittanut viidennen aamuni pakkasessa olevilla croisanteilla, mutta kun jäljellä oli ei-niin-tuoretta ruisleipää joka oli saatava pois päiväjärjestyksestä, oli vain todettava, että nyt oli sen vuoro. Nopealla googlettelulla selvittelin myös, että niitä voisi helposti paistella pannulla esimerkiksi salaatin kaveriksi.
Kun oikean mindsetin on sisäistänyt, on lopulta kyse enää ennakoinnista. Kun aamulla katsot jääkaappiisi, mitä siellä on tänään, huomenna, ylihuomenna menossa vanhaksi?
Mitä siis syöt tänään, huomenna ja ylihuomenna?
lue myös: