Kolme kaunista – juuri nyt, kasvu, viimeinen
Mitä jos kaikkialla voisi nähdä kauneutta?
Mä havahduin tähän ajatukseen matkatessani bussilla kotiin, siihen toiseen, ei jokapäiväiseen. Alitajunnassa lienee prosessoinut muisto lukemastani ihmisestä, joka joka päivä kirjoittaa ylös kauniina näkemiään asioita.
Ja mä haluan nähdä maailmassa enemmän kauneutta – ei vain suurta vaan myös ja etenkin pientä.
Tästä ajatuksesta voimaantuneena lähdin vaalimaan tätä kykyä juuri tähän, tänään – jolloin jokaisessa viikossa yritän nähdä kolme kaunista asiaa – tai toisin sanoen hetkeä, kiitollisuutta, muuten positiivista juttua, sillä onhan positiivisuus itsessään kaunista.
Sillä pakkohan sitä on sentään kolmen asian verran jotakin sellaista elämässään olla
eikö?
Ehkä sitä ei vain pysähdy katsomaan.
*
Mä oon vaan niin superonnellinen siitä missä oon just nyt. Ja siitä minne olen menossa, mitä kohti kasvamassa. Kuinka malttamaton sitä onkaan, tuota uutta minää kohtaamaan.
Samalla mun sydän pakahtuu siitä toteamuksesta, että mulla on oikeasti elämässäni useampi ihminen, jota tulee ikävä ja jonka menettäminen jopa aavistuksen pelottaa, että kasvaisi erilleen. Se saa mut miettimään Buddhan opetusta kärsimyksestä. Sillä kuinka onkaan eräänlaista kärsimystä irrottautua siitä,
mihin kerrankin kuuluu.
*
Erostani on aikalailla 5kk.
Ja me ollaan edelleen pysytty ystävinä. Siitäkin mä oon niin kiitollinen, mutta myös siitä kasvusta, minkälaisen olen saanut käydä läpi, harjoittaa anteeksi pyytämistä ja kehittyä myös itse paremmaksi ihmiseksi.
Se saa mut tuntemaan merkityksellisyyttä, tyytyväisyyttä.
Kasvu.
*
Viimeiseen liittyy aina jotakin katkeransuloista kauneutta.
Viimeinen vilkaisu.
Viimeinen sana.
Viimeinen teko.
Viimeinen kohtaaminen.
Tällä viikolla on paljon tuota viimeistä.
Tuon viimeisen kauneuden syntyen herkkyydestä olla läsnä.
Viimeksi:
5 keinoa vähentää riittämättömyyttä
Lue myös:
Kolme kaunista – ystävät, luonto, auringonlasku