Kolme kaunista – ystävät, luonto, auringonlasku
Mitä jos kaikkialla voisi nähdä kauneutta?
Mä havahduin tähän ajatukseen matkatessani bussilla kotiin, siihen toiseen, ei jokapäiväiseen. Alitajunnassa lienee prosessoinut muisto lukemastani ihmisestä, joka joka päivä kirjoittaa ylös kauniina näkemiään asioita.
Ja mä haluan nähdä maailmassa enemmän kauneutta – ei vain suurta vaan myös ja etenkin pientä.
Tästä ajatuksesta voimaantuneena lähdin vaalimaan tätä kykyä juuri tähän, tänään – jolloin jokaisessa viikossa yritän nähdä kolme kaunista asiaa – tai toisin sanoen hetkeä, kiitollisuutta, muuten positiivista juttua, sillä onhan positiivisuus itsessään kaunista.
Sillä pakkohan sitä on sentään kolmen asian verran jotakin sellaista elämässään olla
eikö?
Ehkä sitä ei vain pysähdy katsomaan.
*
Viime viikko sisälsi niin paljon kaunista, että sydän edelleen hykertää.
Parhaimpana se aika niiden samojen ystävien kesken, joiden kanssa näistä reissuista on tulossa jo tapa.
Että tuodaan jotakin upeaa siihen tavalliseen arkeen, ollen samalla edelleen sitä tavanomaisen yksinkertaista: yhdessäoloa ja höpöttelyä.
Sitä ydintä.
Unohtaen kaiken muun.
*
Jonka seuraksi juuri luonto loi aivan käsittämättömän upeat puitteet vaaran huipulle, tykkilumipuu maisemiin.
Tarjoten kaikki mahdolliset vivahteensa: paitsi kirkkaan ja aurinkoisen pakkaspäivän myös hiljaista, mutta sakeaa lumipyryä.
Saaden ihailla kaikkea sitä aamun ensimmäiseksi ja viimeiseksi!
Ollen osa luontoa.
*
Nähden vielä tämän.
Viimeksi:
Yksinkertainen, edullinen, maukas: nuudelikeitto
Lue myös:
Kolme kaunista – hyvyys, valo, tuttavuus