loppumaton itseään ruokkiva tyytyväisyyden kehä
Tultuani uimasta ja pilkkoessani läjää kasviksia tofun kylkeen myhäilen, kuinka terveellisistä elämäntavoista on tullut uusi elämäni automaatio. Silloinkin kun hetkeksi laistan niistä, kaipaan jo takaisin, enkä oikein edes usko, että voisin ajautuakaan niin kauaksi kuin olen joskus hetkittäin ajautunut.
Se sai mut miettimään elämää lankakeränä. Kuinka solmut menee elämässä vielä isompaan solmuun, kunnes koossa on kokonainen kerä yhteen liittyneitä solmuja. Kun noita solmuja alkaa aukomaan, koko keräkin aukenee lopulta. Joskus ei tarvitse edes kuin vetää yhdestä narusta, ja kaikki oikenee kerralla.
Mun kerä taitaa olla juuri nyt auki, suoraa linjaa ja pehmoista lankaa.
Paradoksaalisesti olen parhaimmassa kunnossa mitä koskaan, yrittämättä edes olla. Seurasin vain sitä, mikä saa hyvää oloa aikaan, hiljentäen äänen, joka ei halunnut osallistua siihen. Lakkasin ruoskimasta itseäni, että tee ja mee ja juurikin prikulleen,
näin miten luulen, mutten tunne.
Tuo tunne onkin aika hyvä mittari määrittämään, mitkä ovat oikeita valintoja. Ei syyllisyys, ei häpeä,
eikä varsinkaan riittämättömyys.
Mun on-off solmu onkin juuri tuo viimeisin. Ja kyllähän se myös palaa, tiedän, mutta kävin sen kanssa sellaisia keskusteluja, että jollain tapaa olo on ihan erityisen seesteinen. Tietysti siksi, että palautin jälleen hiukan kadoksissa olleen vahvuuteni. Vahvuus, joka katoaa, kun alkaa elämään muiden silmissä. Sitä kutsutaan riittämättömyydeksi.
Silloin nimitän: kaiken hyvinvoinnin pohja löytyy omasta sisäisestä vahvuudesta. On voitava ennen kaikkea sisäisesti hyvin sekä löydettävä hyvinvoinnin juuret itsestä, jotta voi voida sitä myös ulkoisesti. Ja kun taas voi sekä sisäisesti että ulkoisesti hyvin, syntyy loppumaton itse itseään ruokkiva tyytyväisyyden kehä.
Mitä enemmän sulla on energiaa, sitä enemmän sulla on energiaa luoda tapoja saada vieläkin lisää energiaa. Sitä enemmän myös havahdut omille tarpeillesi ja osaat vastata niihin, jotta energia hukkaa ei tulisi. Kaikkea tuota ylitsepursuavaa virtaa voit jalostaa ollaksesi se ihminen, joka haluat olla. Kun olet se ihminen joka haluat olla, energiasi ovat tasapainossa.
Yhtä helposti ja helpommin rulla lähtee tietysti myös rullaamaan toiseen suuntaan. Tulee huonoja valintoja, joista seuraa uusia huonoja valintoja ja lopulta jäljelle ei ole enää muuta kuin huonoa.
Jolloin kaava voi näyttää vaikka siltä, että kun elämä ei ole tasapainossa, se on kuormittavaa ja elämään kertyy kroonista stressiä, sen ratkaisuksi alkaa laistamaan liikunnasta ja hakee ennemminkin nopeaa mielihyvää, joka vähentää yhä enenevissä määrin energiatasoja, jonka vuoksi taas on valittava nopeaa, prosessoitua ja siten myös ravintoköyhää ruokaa, mikä johtaa edelleen energiatasojen pienenemiseen, jolloin kaipaa yhä enemmän nopeaa mielihyvää. Kyse on päättymättömästä limbosta jonka yhtenä isoimpana murheenkryyninä on juurikin tuo viimeisin. Nopean mielihyvän eufoorisuus, joka peittoaa pitkäkestoisemman ja laimeamman hyvänolon tunteen.
Lankakerän juju kuitenkin on, että mitä parempaa versiota itsestään on päässyt maistamaan, sitä todennäköisemmin rulla ei lähdekään rullaamaan enää toiseen suuntaan. Kun kerran saat käsiisi jotain niin hyvää ja oikeaa, ei siitä pysty enää päästämään irti. Mitä vahvempia kerroksia omaan hyvinvointiinsa on kerännyt, sitä jykevämmin ne myös kantaa, vaikka halkeama tulisikin.
Yrittämättä olla, päästämällä irti, oon saanut elämääni kaikki sen parhaimmat asiat. Se mikä ei tunnu oikealta, siitä pitää päästää irti. Siitä pitää päästää irti, mikä ei ole minä, vaan on muut, siksi se ei tunnu oikealta. Jos yrittää tehdä itsestä muita, puhuu riittämättömyydelle. Riittämättömyys kadottaa sisäisen vahvuuden, minuuden, joka on alusta parhaille asioille elämässä. Parhaita asioita elämässä ei saavuta yrittämisen sävyttämällä riittämättömyydellä. Parhaita asioita ei saavuta luulemalla, vaan antaen elämän tietää.
Oon tainnut jo aika monta postausta toitottaa, että tunnen olevani juuri nyt täydellisessä tasapainossa. Toitotus johtunee ihan vain siitäkin, että tunne on elämässäni uusi. Aina on ollut jotain isoa, mitä pitäisi saada muutettua, mutta nyt… ei mitään!
Ihan juuri tässä vain on hyvä.
Ei siten että olisin laihempi tai lihaksikkaampi tai rikkaampi tai seikkailijanainen tai jotakin.
Ihan juuri tässä vain on hyvä,
koska olen tässä näin.
Tässä hetkessä, eikä tästä hetkestä löydy murhetta seuraavasta.
