18.2.2022 simplyannika

Miksi pukeutuminen on niin vaikeaa?

Olen shoppaillut koko elämäni, eikä kaapissani silti ole mitään päällepantavaa.

Tällainen magneetti multa löytyy jääkapistani.

Totuus.

Tai eihän se varsinaisessa merkityksessä ole totta, vaan totta siinä, että tällainen tunne meillä useimmilla on.

Syy tähän löytyy siitä, että meitä ympäröi valinnan vaikeus. Sen sijaan että ajattelisimme pukeutumista omista lähtökohdistamme käsin, katsomme katalogia tai kiertelemme kauppoja ajatuksin ”näyttää kivalta” ja ”tuon haluan”, peilaamatta sitä mihinkään järkeen vaan vain hetken tunteeseen. Täytämme mielihaluja. Valintojen maailmassa se koituu kohtaloksemme. Siis myös sillä tasolla, ettemme hoksaa edes kyseenalaistaa koskaan tuota halua – onko sen jatkuva täyttö normaalia?

Unohdamme, että pukeutumisella on muitakin tarpeita joita täyttää, kuin pelkkä nimenomainen tarve. Ostamme jonkin roolin, tunnetason, elämän mainoksen mukana. Yleensä ottaen jokin kuva kertoo hyvin eri tarinaa kuin sitä missä itse olemme. Vaate näyttää hyvin erilaiselta oikein sommiteltuna ja valaistuna, kuin sieltä omasta koti peilistä käsin. Tarina jää lopulta elämättä – ja tilalle jää vain kaaos.

Kyse on hyvin pitkälle kokonaisuudesta, jossa on kyse kokonaisuuden hallinnasta, toisiinsa sopivien tuotteiden miettimisestä, oman kehonsa, elämänsä ja mielensä ymmärtämisestä. Sen ymmärtämisestä, mikä omassa pukeutumisessa on tärkeää. Sen voi löytää vain kääntymällä sisäänpäin.

Mutta vaikka kuinka kauan siihen käyttääkään aikaa, vaikka kuinka kovasti miettii, kyse on kuitenkin lopulta siitä riittämättömyydestä, joka ei koskaan täyty, jossa ei koskaan tunne olevansa tarpeeksi hyvä. Aina löytyy jotakin jota voisi hiukan päivittää ja parantaa, muuttaa ja vaihtaa.

Jolloin täydellisyys saavutetaan, kun jotakin olennaista puuttuu ja se löydetään.

Vaikkemme ymmärräkään, ettei se ole löydettävissäkään. Se on se osa loputtoman lupauksen porkkanaa.

Uuden lupauksen porkkanaa.