puolivuotta vaatteiden ostolakkoa takana
Miksi oi miksi on niin vaikeaa olla ostamatta mitään.
Kaikista vaikeinta tämän kohtaaminen on varmaan nyt sinkkuna, sillä ymmärrän markkinoilla ulkonäöllä olevan merkitystä. Tulee vaan joskus niin riittämätön olo kun itsessään ei ole mitään uutta niitä varten.
Silloin pysähtelenkin tarkkailemaan kauniina näkemiäni ihmisiä, samalla kuitenkin todeten, että ei tuo mun tyyli siltikään olisi, vaikka upealta näyttääkin. Sitä vaan jotenkin toivoisi saavansa palasen tuosta upeudesta, mutta tuo upeus sitoutuu aina siihen uuteen, jotakin,
mitä ei jo ole.
Ja sitä mitä ei jo ole löytyy aina.
On vaan jotenkin niin tuskastuttavaa, että miten se voikin välillä olla niin vaikeaa olla tyytyväinen. Tai ehkä sitä edelleen harhaisena luulee, että siitä riittämättömyydestä voisi päästä kokonaan eroon, vaikka sisimmissäni tiedänkin, ettei koskaan täysin.
Puolen vuoden aikana olen ostanut kolme asiaa. Ensinnäkin mujilta kaksi samanlaista perus mustaa t-paitaa (saksassa on kuuma!), joista tykkäänkin kyllä ihan törkeän paljon(vaikka onkin tavallinen mutta kuitenkin jotenkin graafinen kun on niin paksu), mutta myös uudet salikengät. Nuo taas paikkaavat ihan puhtaasti sitä riittämättömyyden tunnetta, mitä tunsin astuessani Berliiniläiselle salille. No ei ne kauheesti auttaneet, hiukan vaan. Ainakin välillä.
Sinällään mun olo on viime aikoina palannut siihen, että mulle on ehkä muodostumassa oma jokapäiväinen outfit: näin kesällä se on tuollainen musta t-paita ja mustat culottesit. Päälle ne valikoituvat ihan helposti 90% ajasta ja suurimman osan tuosta ajasta myös tunnen itseni niissä hyväksi. Talvella asukokonaisuus oli useimmiten sama, joskin paidan vaihdoin tietysti paksumpaan (ja ihan paukkupakkasilla culottesit esim farkkuihin). Ken tietää, ehkä olenkin matkalla yhden asun ulkonäköä kohti. Ajatus on ainakin todella kutkuttava ja mielekäs.
Loppuvuotta kohti päättäväisyys on kova. Sisältää se tosin vielä yhden poikkeuksen: haaveissani siintää mekko, jossa saisin juuri laittamani tatuointini esille. Saattaa siis olla, että sellainen hankinta vielä tulee, jos jaksan nähdä vaivaa etsiäkseni.
Ei siis ihan täydellinen suoritus, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Lopulta ymmärrän, että muutokseen kuuluu myös pienet harha-askeleet ja vaikeudet ja mulla on todella vahvasti sellainen tunne, että oikeaan suuntaan olen koko ajan menossa. Oikeastaan luulen, että tuon mekon jälkeen voisin luopua ajan määrittämisestä kokonaan ja siirtyä suoraan siihen ostamattomuuteen, kunnes jokin menee rikki.
Käy kurkkaamassa asukuvat instagramin puolella. Siellä myös juttua, miksi koko mustasta on valikoitunut mun väri. :)
Viimeksi:
Ensimmäistä kertaa instassa – miksi?
Lue myös:
Vuosi 2022 vaatteiden ostolakossa