Sanaton

Tänään perinteisesti julkaisisin jonkin minimalismiin liittyvän blogikirjoituksen.

Mutta juuri tänään se tuntuu niin väärältä.

Tuntuu väärältä ajatella mitään muuta, kun sitä järkyttävää vääryyttä, mitä toisella puolen Eurooppaa tapahtuu. Millään sen ulkopuolisella asialla ei ole juuri nyt mitään merkitystä.

Haluaisin sanoa ja paljon, samalla en pysty, enkä rehellisesti osaakaan. Turhaa tätä on edes yrittää sanoin järkeilläkään, pystyen vain tuntemaan.

Pienen pienen murusen verran siitä pelosta, ahdistuksesta ja surusta mitä Ukrainalainen äiti, isä, sotilas, vaimo, lapsi juuri nyt tuntee.

En voi uskoa että tämä päivä piti vielä tässä ihmiselämässä nähdä.

Ja kaikki se ihan turhaan.