start simple, get fancy later
Kirjoitan todella paljon muutoksesta. Tämä johtuu ihan siitä, että joskus olin ihminen, joka ei sitä uskaltanut kohdata ja sen vuoksi tunsin päivästä toiseen tyytymättömyyttä. ”Kun vain kaikki, aivan kaikki, olisi toisin”, olisin voinut sanoa, silti osaamatta muuttaa mitään, paremminkin vain katsoen tuota tyytymättömyyttä normaalina olotilana, jonka kuuluukin olla siinä. Mutta kenen kuuluisi olla tyytymätön elämäänsä?
Ihan sama millaista muutosta elämäänsä kaipaa, auttaa siinä kaksi asiaa: aika ja energia, jotka lopulta ruokkivat toinen toisiaan. Ajasta löydät tilaa ajatella ja hengittää, energiasta voimaa toteuttaa nuo ajatukset teoiksi. Mutta mistä sitä aikaa ja energiaa elämäänsä saisi, kun siellä jo muutenkin on niin ahdasta? Sehän juuri se ongelma onkin, mihin sitä muutosta alun perinkin tarvitaan! Silloin ainoa oikea kysymys on: mistä olen valmis luopumaan?
Todennäköisin vaihtoehto ei ole, että keksit jonkun asian, jolla rikastut nopeasti ja pääset irti kaikista vastuista ja velvollisuuksista ja töistä ja sitten luot itsesi näköisen elämän. Toki kaikesta noista kolmesta hirvittävä määrä aikaa ja energiaa käyttöön tulisi, lisätä jotakin uutta elämäänsä, kaiken sen päälle, jota siellä jo on. Tuo aika ja energia tosin ei alun alkaenkaan elä vielä hyppysissäsi, vaan jossain tulevaisuudessa.
Törmäsin vasta Instagramissa lauseeseen, joka mun mielestä resonoi tähän kysymykseen:
start simple, get fancy later.
Mun matkani kohti omaa merkityksellisyyttäni lähti siitä, että riisuin elämäni ihan täysin paljaaksi kaikesta turhasta. Kävin läpi kaiken. Siis kaiken. Luovuin tavaroista, jopa parisuhteesta sekä kaikesta tekemisestä, jotka eivät tuota iloa. Tyhjän sivun pohjalle rakensin arjen, joka miellyttää mua, jossa en kaipaa mitään niin isoa muutosta, joka kuristaisi kurkkua päivästä toiseen.
Sanotaan, että minimalismi on työkalu erottamaan merkitykselliset asiat merkityksettömistä. Se on täysin totta. Se että luovut merkityksettömistä asioista, luo tilaa niille, joilla on merkitystä. Nuo merkitykselliset asiat tekevät sinusta sinut. Tuon muutoksen pohjalta siis löysin sen, kuka olen ja mitä myös haluan olla. En sano, että se toimii kaikille. Minulle se kuitenkin oli, ei mikään työkalu tai hetkellinen asia elämässä, vaan minä.
Muistan kun nykyisessä työpaikassa aloittaessani osana työhyvinvointi-iltaa jokaisen piti kirjoittaa kolme asiaa itsestään paperille ja muut yrittäisivät arvata, kuka ihminen on kyseessä. Minä en keksinyt ensimmäistäkään sanaa. Osaltaan kyse oli introvertti luonteelleni suunnatusta ylitsepääsemättömästä paineesta, suurimmaksi osaksi kuitenkin siitä, ettei mulla ollut nimettävää identiteettiä, eikä ainakaan yhtään sellaista, josta olisin ylpeä. Elin elämää, jota en periaatteessa kokenut itse valinneeni, vaikka itsehän se on valittu, ei kukaan siihen pakota. Tuntui, että olin vain ajautunut elämään elämää jota kaikki muutkin, mutta jota en oikeasti halunnut, enkä tiennyt poispääsyä. Olin kahleissa.
Miten lopulta sitten havahduin muutokseen? Sen voit lukea täältä:
Eläen lattialta käsin – miten tähän on päädytty?
Olen saavuttanut kaikki parhaat asiat elämässäni päästämällä irti. Se mikä ei tunnu oikealta, siitä pitää päästää irti. Siitä pitää päästää irti, mikä ei ole minä, vaan on muut, siksi se ei tunnu oikealta. Oli sitten kyse elämisenmallista, harrastuksista, tavaroista, arvoista, mistä tahansa. Jos yrittää tehdä itsestä muita, puhuu riittämättömyydelle. Riittämättömyys kadottaa sisäisen vahvuuden, minuuden, joka on alusta parhaille asioille elämässä. Parhaita asioita elämässä ei saavuta yrittämisen sävyttämällä riittämättömyydellä. Sellaisen eron huomaa vaikkapa liikkuessaan ihan itselleen tai jos liikunta pohjautuu pelkkään ulkomuodon tavoitteluun muita ihmisiä varten.
Paras tapa itsensä herättämiseen on epämukavuus alue. Ja tiedätkös mitkä asiat elää epämukavuusalueella? Unelmat. Unelmat ovat jotakin uutta, siksi epävarmaa, siksi pelottavaa, vaikka myös tavattoman kiehtovaa. Kun astut johonkin uuteen, näet itsesi uudella tavalla, opit itsestäsi uutta ja myös siten voit määrittää itseäsi uudella tavalla. Ehkä opit, ettet ollutkaan sitä mitä luulit, mutta sekin muuttaa suuntaa, kohti sinua.
Tärkeimpiä elämän realiteetteja on ymmärtää, että ihmisinä olemme lopulta aivokemiaa ja elämä on kemioilla pelaamista. Tavoittelemme hyvää ja kaihdamme huonoa. Lopulta tarvitsemme molempia, kumpikaan ei voi elää yksinään.
Mielihyvää on kuitenkin erilaista ja sitä voi saavuttaa eri lähteistä. Tällä hetkellä meitä ympäröi paljon nopeaa sellaista, jotka vierottavat meidät ihmisyyden syvimmistä tarpeista. Se myös voi vierottaa meidät täysin omasta ytimestämme, siitä, kuka olemme. Se on se minänä olemisen ydin, simple. Asia ei tietystikään ole joko tai, mutta voi olla. Minulle oli. En tuntenut itseäni ollenkaan enkä havitellut kaipaamiani asioita niiden oikeista lähteistä. Oikeasti merkityksettömät, vaikkakin mielihyvää tuottavat asiat, olivat vieneet liikaa tilaa merkityksellisiltä.
Silloin luulin, että elämän tyytymättömyyden ainoa oikea ratkaisu olisi raha. Silloin luulin myös, että haluaisin olla ihminen, joka ajelisi kahdeksasta neljään työn jälkeen katumaasturilla kaksi kerroksiseen omakotitaloon. Sen olisin kertonut, jos kuka tahansa olisi kysynyt, mikä on minun ja onneni tiellä. Kyse on osaltaan tietoisuuden vajavaisuudesta. En ymmärtänyt, että arvo tuon vastauksen takana oli vapaus. En minä mitään isoa taloa tarvitse, vaan vapautta. Jos mulla ei ole vapautta, en tee isolla talolla mitään. Aika olennainen osa muutosta onkin ymmärtää ja sisäistää oma arvomaailmasta, ne asiat, jotka elämässä ovat kaikkein tärkeimpiä, sillä jos et pysty huolehtimaan ytimestä, ei sen ympärillekään kasatut asiat tuo kestävää tyytyväisyyttä. Tietystikään pelkkä tiedostaminenkaan ei riitä, vaan sen jälkeen noiden arvojen mukaan on oikeasti myös elettävä.
Vapaus on melko ääretöntä, jos omistat järjettömän määrän rahaa (olettaen ettet käytä sitä lisää ostaaksesi uusia kalliita hyödykkeitä, isomman talon ja paremman auton). Vapautta on mahdollisuutta löytää kuitenkin myös vähemmästä. Mun elämässä ei oo tullut taloudellisesti lisäeuroja mistään suunnasta, teen edelleen samaa keskiluokkaista työtä sairaalassa ja maksan yksinäisenä ihmisenä enemmän joka kuukausi vuokraa kuin koskaan aikaisemmin. Silti olen viimeisen kahden vuoden aikana pitänyt kaksi puolen vuoden palkatonta virkavapautta matkustellakseni ulkomailla, olen juuri kahden viikon lomalla, joista toinen viikko on palkatonta ja sen jälkeen alan tekemään 80% työaikaa. Siinä jää aika paljon aikaa itsensä kehittämiselle, niille asioille, mitä pitää merkityksellisenä.
Oon kirjoitellut jo aiemmin siitä, että ehkä se ei ookkaan itse työ, joka meitä potuttaa, vaan se malli, jossa työ ei ole se tekijä, joka elämässä tuo merkityksellisyyttä, huomioituna sen suhde siihen, mikä aika jää oikeasti tärkeille asioille – ja vielä enemmän se, onko nuo tärkeät asiat onnistunut määrittämään oikein. Puhutaan siis merkityksellisyyden suhteesta velvollisuuksiin. On helppoa syyttää, että työ ja jokainen päivä on vaan kurjaa, että ainoa oikea ratkaisu olisi enemmän rahaa tai työn vaihtaminen. Voi se ehkä hetken ollakin. Joskus tuostakin työstä tulee kuitenkin taas tuttua, eikä se tarjoa enää iloa itsensä kehittämisen kautta. Osa myös on tietysti siinä onnellisessa asemassa, että he voivat tehdä intohimoaan rahallista korvausta vastaan. On kuitenkin syytä muistaa, että elämässä ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa elämisen mallia, johon sujahtaa. Voit rakentaa ja kehitellä oman mallisi itse.
Siitä syystä mä kirjoitan myös minimalismista. Mallista, jota ei niin äänekkäästi toitoteta sen kimmeltävän vaihtoehdon vierellä. Kaikille tuo kimmeltävä ei kuitenkaan sovi, eikä ole mahdollinenkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämänsä pitäisi elää tyytymättömänä, yrittäessään päästä tuolle tasolle, joka niin harvalle sallitaan. Loppujen lopuksi onnellisuus kun ei edes ole mitään kimmeltävää.
Lue lisää:
siltä miltä minimalismi esimerkiksi näyttää
minimalisti, joka rakastaa tavaroitaan
ihminen ei aina ymmärrä päätöstensä kaikkia seurauksia
