Tag: hidastaminen

Kysyn aina välillä iltaisin itseltäni, mihin tämäkin päivä oikein katosi. Kauhistuneena. Annoin tämänkin päivän valua näin nopeasti ohi, enkä tunne edes eläneeni. Silloin mun pitääkin muistuttaa itselleni: jatkuva läsnäolo ei kuitenkaan ole osa tavallisen ihmisen elämää. Että läsnäolo on jotakin hyvää, jolla voi ymmärtää sen olevan hyvää, kun välillä on myös huonoa. Että läsnäolon voima […]

Määrittääkö mikään muu ihmiselämää sen enempää, kuin työ ja varsinkin se, että sen tekemisestä on sovittu hamaan tappiin asti? Siten me ainakin käyttäydymme. Kuin se olisi elämän tärkein asia. Päämäärä, jota varten elää. Kouluttautua ja hankkia vakityö, eikä mistään enää tarvitse huolehtia. Sillä se tuo mukanaan turvan. Turvatun tulevaisuuden, kunnes kuolema korjaa pois. Kyseessä on […]

Ei materia, kuluttaminen ja kulutusyhteiskunta itsessään ole pahasta, vaan ne mittasuhteet, mihin se on päästetty tänä päivänä leviämään. Että se on kääntynyt itseään vastaan. Että ihminen kääntyy itseään vastaan. Sairastuu. Uupuu kaikkeen tähän mölyyn, riittämättömyyteen, ärsyketulvaan, kuormitukseen. Unohtaa oman ytimensä, itsensä, vain eläen automaattisten tapojen opitussa imussa, toisen määräämänä, kyseenalaistamatta itse mitään. Astuen aina vain […]

Ennen kaikkea kodin tavarapaljous tarkoittaa lukemattomia signaaleja mielelle prosessoitavaksi. Koti puhuu koko ajan erinäisiä asioita: tavarat kertovat historiaansa, mistä ne ovat tulleet juuri siihen missä ne ovat nyt, mitä niille on käynyt elinikänään, ne kysyvät mielipidettäsi itsestään, pyytää vertaamaan, ehkä vaihtamaan toiseen, parempaan tai tekemään korjauksia tai siivouksia. Tavara pyytää aina huomiota, tavalla tai toisella. […]

Luopuminen. Että olen luopunut jatkuvasta yrittämisestä. Yrittämisestä olla jonkunlainen, jollakin tavalla, oikealla tavalla. Koko ajan aina vain paremmin, riittävästi. Mahdollisimman paljas koti, mahdollisimman yksinkertainen arki ja tärkeimpiin asioihin keskittyminen ovat vähentäneet näkymätöntä kuormaa harteilta. Kuormaa, jota ei edes tajua päänsä sisään päästävän. Ajanhukkaa, jonka ei edes tajua kuluttavan aikaa ja energiaa. Mutta jotka kuitenkin tekevät […]

Hyvä elämä ei ole smoothiekulhoja. Silti meille syötetään ja meitä kiinnostaa lukea tuollaisia hyvinvointia lisääviksi mainittavia asioita. Chiahyytelöitä, viherjauheita, älykelloja. Mutta jos puhutaan säännöllisestä unirytmistä, se sivuutetaan asiana, joka tiedetään. Tiedetään ja osataan, mutta jota kuitenkaan ei osata. Sen sijaan keskitytään niihin smoothiekulhoihin. Millään niillä ei ole mitään merkitystä, jos elämän perusteet eivät ole kunnossa. […]

Mitään levollisempaa paikkaa ei maailmassa olekaan, kuin yhdistää kaksi hetkeen juurruttavaa elementtiä, meri ja auringonliike toisiinsa. Kuinka niinkin yksinkertaisesta asiasta voikin saada niinkin merkityksellisen olon. Merkityksellisen olon vain tästä, hetkestä. Enkä tiedä juuri nyt mitään kauniimpaa, kuin juuri tämän hetken. Arktisen kauneuden värittämän hetken. Luonnon sen äärimmäisyydessään. Äärimmäisyyden erilaisuudessaan. Läheskään samanlaista komeutta ei voi kokea […]

Voiko itsensä löytää vain kerran? Vai onko se itsensä löytämistä yhä uudelleen ja uudelleen, aina muutoksen jälkeen, aina yhtä yllättyneenä? Sillä musta tuntuu, että olen löytänyt itseni. Enkä mä usko, että se pohjimmiltaan muuttuu, vaikka voikai se vähän muuttuakin, muttei niin, että tuntisi taas löytäneensä. Jotta taas löytäisi, pitäisi ensin kadottaa. Jotkin syvät olemukset ovat […]

Tänään mä tunnistan mun voimavarojen äärimmäisen herkkyyden. Ne eivät kestä yhtään stressiä, ahdistusta, painetta, kuormitusta, tiukkoja aikatauluja. Sielu vaatii vain hitautta. Sellaista hitautta, jota tuskin liikehdinnäksi voi kutsuakaan. Sen avulla olen onnistuntu viimein löytämään sellaista tasapainoa, jota hyväksi oloksikin voisi kutsua, mutta joka kuitenkin horjuu ihan äärettömän helposti. Jolle en ole oppinut asettamaan vielä täysin […]

Aktiivinen kesäkin on hieno, mutta niin on myös sisäänkäpertymisen vuodenaika. Ei kyse ole siitä, kumpi on parempi tai huonompi, vaan molemmat ovat omalla tavallaan hyviä. – Noriko Morishita Törmäsin sanoihin luettuani Morishitan kirjan Tyttö ja teeseremonia. Se osuikin juuri sopivasti tähän kylmään ja koleaan vuodenaikaan, niin että halusin jakaa sen teillekin. Muistutuksen taidosta, jonka niin […]