Tag: hidastaminen

Ei kesään kuulu punaviini, ei auringonlaskut eikä nousut. Jopa mustat vaatteet tuntuu jotenkin väärältä tai se, että laittaisi ysiltä tai kympiltä nukkumaan. Toisin sanoen minä tunnun väärältä. Olen syksy ja kevät. Talvikin, mutten kesä. Kuka olisin kesäisin? Sen etsin, ensi kesänä, ajattelen. Katson erästä romanttista sarjaa ja ymmärrän, miksi karkaan ajatuksissani erämaihin ja pieniin kalastajakyliin. […]

Olen lomalla. Itse maksetulla vapaalla. Enkä tahdo malttaa nukkua, kun tekstiä vaan purkautuu jostain sisimmästä. Viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Sitä tunnetta rakastan. Että pää leijuu pilvissä ja elämä on niin kepeää, että voisi lentää. Lentääkin voisi, ihan minne tahansa. Kaikki maailmassa jos tuntuu mahdolliselta. Se tunne kuitenkin katoaa, kun arki painaa päälle. Siivet katkaistaan […]

Onnellisuus merkitsee tämän päivän ihmiselle samaa kuin pitää hauskaa. Ja hauskuuden lähteiksi kelpaa kaikki minkä ihminen voi hankkia, ottaa vastaan ja kuluttaa: tavarat, näköalat, ruoat, juomat, tupakka, vieraat, esitelmät, kirjat, elokuvat – kaikki kulutetaan, kaikkea ahmitaan. Maailma on meidän suunnattoman ruokahalumme suunnaton kohde. Erich Fromm: rakkauden vaikea taito * Paras tietämäni hyvinvointi vinkki on, ettei […]

Mutta miten voi olla, ettei muita kiinnosta katsoa auringonlaskuja ja istuskella puistossa. Olen miettinyt, enkä ymmärrä. Tänään, tässä, kahvihuoneessa katson toisen ihmisen ilmentymää, joka on hyvin erilainen kuin minun. Hänkin on kasvanut ja kehittynyt, kohdattuaan elämässään tragedian, hyvin eri suuntaan vain. Ja ymmärränkin: olemme jatkuvasti muovautuvaa muovailuvahaa, emmekä voi koskaan kasvaa samanlaisiksi. Jokaisella on omat […]

Kymmenes elokuuta, ensimmäinen ilta, kun vedän villapaidan ylleni. Ja fleecen. En halua palella, kun lähden katsomaan luontoa ilta kymmenen aikaan. Kuulen musiikkia. Ei sellaista jytää, vaan sellaista, jonka aikana katseet kohtaa lattian poikki ja rakastutaan. Näen vanhan rakennuksen sisään. On pimeää, kynttilöitä. Häät? Sydän jyskyttää, herkistyn. Jotkut ovat onnellisia, juuri nyt, täydestä sydämestä. Suljen silmät. […]

Sateella puisto näyttää jotenkin trooppiselta paratiisilta. Ehkä se on sitä, että kasvit nauttii ja uskaltaa näyttää sen myös. Mä kävelen samoja reittejä varjoni kanssa kuin aina ennenkin, mutta todeten kulma toisensa perään, ettei täällä ennen tältä ole näyttänyt, yhtä hyvältä. Ne iloitsee, tiedän. Tanssivat niin että sielussa värisee, sydän jyskyttää ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. […]

Vaikka meitä ympäröikin nopean mielihyvän normi, normi ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi sen viisaudessaan valinnut, vaan ehkäpä jopa ennen kaikkea tyhmyydellään. Viisaudessaan hän olisi jättänyt karkit ja televisiot alun alkaenkin keksimättä. Olen itse ollut joskus se ihminen, joka ei ymmärrä miten joku voi kehottaa syömään hedelmiä karkinnälkään, joka kykeni rentoutumaan vain television kautta […]

Kaksi viikkoa aikaa jäljessä. Tajusin. Mun arki on kahden viikon edestä liian nopeaa ja kuormittavaa, mulla menee kaksi viikkoa saada siitä kiinni. Siis kaksi loma viikkoa. Kolmantena viikkona tuntee, kuinka keho ja mieli ovat palautuneet, luovuus alkaa jälleen näkyä, tuntuu että inspiroidun vain kun astun ovesta ulos. Olo on kepeä, rinnassa pörheltää perhoset ja hymyilyttää. […]

Kävin joskus vuosi sitten ensimmäisillä tinder treffeillä. Kaveri oli juuri lähdössä pitemmälle matkalle ja tokaisi, että eroon pitäisi päästä ruokapöydästä, sängystä ja pyykinpesukoneesta. ”Mulla onkin vaan yksi noista”, naurahdin. Ei olisi ihan ensimmäisenä tullut ehkä pyykinpesukone mieleen. Mua on aina kiinnostanut äärimmäinen yksinkertaisuus. Tai aina ja aina, sen jälkeen, kuin luin Fumio Sasakin kirjan Goodbye, […]

Viime aikoina, elämässä on mennyt kaikki hyvin. Ei ole ollut mitään hätää, oon ollut tasapainossa ja nauttinut jokaisesta päivästä. Kesä alkoi vapusta, ja jo ennen toukokuun loppua nenänpää on niin ruskea, ettei kesäauringolle sitä paljoa tarvitse näytellä. Hyvä vaan, en nauti paahteesta ja hakeudun mielelläni loppukesän varjoon. Ihan yleisesti ajatellen omaan elämääni ei kuulu se, […]