Tag: onnellisuus

Jos se ei olekaan itse työ, vaan merkityksettömyyden tunne? Mietin, kun vertaan itseäni viisi vuotta sitten tähän päivään. Elämään uupumista, nyt elämän löytämistä. Mikä on muuttunut? Itse työ kun se ei ole. On helppoa sanoa, että työ on kurjaa ja raskasta eikä jaksa, katsomatta sen taakse. Osoittaen sormella ensimmäistä, kysymättä miksi. Miksi? Viisi vuotta sitten […]

Syy mulle kirjoittaa on se, etten joskus voinut hyvin. Kirjoittaminen on puhtaasti meditatiivista ja se on mun tapa nähdä itseni ja maailma. Ilman sitä en näkisi. Oppisi. Olisi tässä. Samalla haaveilen, että se aiheuttaisi jossakin muussakin samanlaisia oivalluksen tunteita, kuin itselleni lukiessani Tommy Hellstenin kirjoja. Mikä nyt ei tunnu hyvältä, on kysymys, mitä yhä edelleen […]

Oon aina katsonut itseäni muiden silmin ja miettinyt, miltä mahdan näyttää. Vialliselta, usein kuulen äänettömästi sanottavan, sormella osoiteltavan (ollen siis vain täysin päänsisäistä humpuukiani). Mun on yleensä ottaen hankalaa muodostaa kestäviä ihmissuhteita ja musta tuntuu, ettei mua kohdata samoilla tavoin kuin muita ihmisiä. Kuin katsoisin vierestä, kuinka sama ihminen lähestyy ilolla jotakuta toista, mistä itse […]

Mä haaveilen mummokavereista. Käyn suurin piirtein kerran tai pari viikossa uimassa hallilla aamuisin ja musta ois tavattoman ihanaa, jos siellä olis aina samat vanhat viisaat paikalla ja me vaihdettais kuulumisia. Joskus ne haluais naittaa mua lapsen lapsille, joskus menisin auttamaan niitä verhojen vaihdossa. Tai samaa vois soveltaa vaikka viinipaikan työntekijäänkin. Kävisin epäsäännöllisen säännöllisesti lasillisilla, vaihtamassa kuulumisia, […]

Kun mä katson tätä seinää, mä oon jopa hämilläni, että minäkö se oon. Se jossa Berliini muutti kaiken, joka ajoi lähes ajotaidottomana yksin Färsaarilla, asui hetken ukrainalaisten pakolaisten kanssa, juhli kattoterassilla Sydneyn oopperatalon kupeessa uutta vuotta, asui muutaman kuukauden autossa ja häkeltyi hengitys salpautuen Hakonen onsenin kauneudesta. Joka teki kaiken tämän. Kuka se oli? Kun […]

Palautuminen ei ole pelkkää lepoa. Palautuminen on myös aktiivista palautumista. Ajattelen, istuessani illalla kello kymmenen tienoilla puistossa. Ihan sama kuinka paljon saan unta, jos mun sielua ei ravita, ei unikaan tee kylläiseksi. Vaikka asiat olis paperilla täydellisesti kohdillaan, mutta merkityksellisyys puuttuu, sydän huutaa. Siinä yksi liian vähän nukuttu tuntikaan ei tunnu missään, onkin enää vain […]

Kuinka paljon kaiken tämän näkeminen tuokaan mulle iloa, mietin eräänä päivänä, katsellessani futon kotiani. Samoin ajattelen maihareistani. Vyölaukusta. Ikävöin ausseissa ollessani jopa niin paljon villakangastakkia, että vaikka toukokuu lämpeni nopeaa, mun oli pakko vääntäytyä se yllä torille edes pari kertaa. Kaiken tämän lisäksi olen höpertynyt siinä määrin, että sain itseni kiinni puhumasta peikonlehdelle. Tää ajatus […]

Kun mä havahduin, ettei mun haaveminä ookkaan se, joka ajeli katumaasturilla, pahvimukikahvi toisessa, puhelin toisessa kädessä ja michael korsin laukku kainalossa, aloin ajatella, ettei koko haaveminä oo tottakaan. Samalla kerralla lyttäsin parhaan version ja fomonkin kokonaan. Se oli oikeastaan sitä aikaa, kun musta tuntui, että koko mun ympäristö kehotti tekemään niin. Opettelemaan sietämään. Ja nyt […]

Kun olin pyöräillyt tovin ja mulle tuli nälkä, päätin lähteä lohisopalle torille. Lohisopan päälle astelin vielä 10 metrin päähän kermavaahdolla kuorrutetulle pannukakulle ja kahville. Tuossa jälkimmäisessä paikassa, upean keväisen auringon paahtaessa kasvoilleni, hymyilin. Kuinka onnellinen olenkaan. Kuinka onnellinen olenkaan siitä, että oon rakastunut arkeen. Oon onnellinen siitä siksi, että elämä on arkea. Toisin sanoen, rakastan […]

Vuosia sitten näin matkatessani Thaimaassa silloisen poikaystäväni kanssa aurinkoisesti hymyilevän yksinäisen seikkailija naisen. Voisi sanoa että tuo sillä hetkellä täydensi itsessäni ihanteen siitä, millainen mä haluaisin olla. Vahvan lempeä ja itsenäinen seikkailijanainen. Ja kun mä havahduin tuona yksinäisenä seikkailijanaisena maailmaan, joka ei enää tuntunutkaan omalta, hätäännyin. Tämähän mä oon aina halunnut olla? Ois hirveen kiva […]