Tag: simplyhappy

Sain viimeksi seuraavanlaisen kommentin: Mietit ja analysoit paljon minimalismia, kohtuullisuutta, materialismia, sekä erilaisia elämäntapavalintoja. Mikä on mielestäsi pohjimmainen vaikute tai juurisyy näille valinnoille? Miksi juuri musta tuli minimalisti, olen jo aiemmin kysellyt, ymmärtämättä. Mulle valinta on kuitenkin päivänselvä, jolloin on hankalaa samaistua, miksi elämäntyyli silti on marginaali-ilmiö, vaikka on yleisesti tunnettu tosi asia, että kulutusyhteiskunnan vauhti alkaa […]

Pari edeltävää vuotta oli mulle vaikeita. Sitten ymmärsin, viime kesän jälkeen. Voitin erillisyyden tuskan, näin maailman kauniimpana kuin koskaan ennen. Tein sovun tämän päivän deittailumaailman kanssa. Tai en senkään kanssa, vaan itseni. Ymmärsin sen, ettei se kuinka valmis joku on ihmissuhteisiin ja miten tämä valmius ja valmistumattomuus ilmenee, ole mitään henkilökohtaista mua vastaan. Se kertoo […]

Tänä vuonna palasin. Rauhaan ja tasapainoon. Rakastuin taas elämään, ei silleen hetkittäin, vaan päivittäin. Roller coaster pysähtyi vihdoin, jäin huipulle tuulemaan. Hymyilen ja katselen kaukaisuuteen. Aurinko taitaa laskea. Antaa elämän tulla. Syntymäpäivä on aina ollut mulle vuoden vaikein päivä. Kolmekymmentäyksi vuotta myöhemmin ymmärrän, miksi. Mikään maailmassa ei tunnu tarpeeksi päivänä, jona pitäisi tuntea eniten. Koen […]

Sisko laittoi viestiä, seitsemän vuotta sitten he palasivat. Minä siis ensimmäiseltä pitkältä reissultani. Seitsemän vuotta, ja senkin jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Muutto, minimalismi, kirjoittaminen, ero, Berliini, paluu Australiaan, juoksukunto, tatuoinnit, parhaimmat ystäväni, omannäköinen koti ja elämä. Rauha. Aika helkkarin paljon etten sanoisi. Ja kaikesta olen kiitollinen. Rauhan ollessa noista se tärkein, joskin jokainen […]

Nuoruusvuosina en harrastanut liikuntaa käytännössä ollenkaan. Löysin sen elämääni vasta kuntosalin muodossa joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Aluksi salilla käyminen oli mukavaa ja tavoitteellista, kunnes jossakin vaiheessa se muuttui pakkopullaksi. En osannut käydä siellä oikein, hallitsevalle luonteelleni tyypillisesti. Kun sä luet netistä ohjeita, että treenejä tulisi jaksottaa ja pitää taukoviikkoja, mutta myös että kyykky on paras jalkaliike […]

Ei kesään kuulu punaviini, ei auringonlaskut eikä nousut. Jopa mustat vaatteet tuntuu jotenkin väärältä tai se, että laittaisi ysiltä tai kympiltä nukkumaan. Toisin sanoen minä tunnun väärältä. Olen syksy ja kevät. Talvikin, mutten kesä. Kuka olisin kesäisin? Sen etsin, ensi kesänä, ajattelen. Katson erästä romanttista sarjaa ja ymmärrän, miksi karkaan ajatuksissani erämaihin ja pieniin kalastajakyliin. […]

Kymmenes elokuuta, ensimmäinen ilta, kun vedän villapaidan ylleni. Ja fleecen. En halua palella, kun lähden katsomaan luontoa ilta kymmenen aikaan. Kuulen musiikkia. Ei sellaista jytää, vaan sellaista, jonka aikana katseet kohtaa lattian poikki ja rakastutaan. Näen vanhan rakennuksen sisään. On pimeää, kynttilöitä. Häät? Sydän jyskyttää, herkistyn. Jotkut ovat onnellisia, juuri nyt, täydestä sydämestä. Suljen silmät. […]

Sateella puisto näyttää jotenkin trooppiselta paratiisilta. Ehkä se on sitä, että kasvit nauttii ja uskaltaa näyttää sen myös. Mä kävelen samoja reittejä varjoni kanssa kuin aina ennenkin, mutta todeten kulma toisensa perään, ettei täällä ennen tältä ole näyttänyt, yhtä hyvältä. Ne iloitsee, tiedän. Tanssivat niin että sielussa värisee, sydän jyskyttää ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. […]

Kaksi viikkoa aikaa jäljessä. Tajusin. Mun arki on kahden viikon edestä liian nopeaa ja kuormittavaa, mulla menee kaksi viikkoa saada siitä kiinni. Siis kaksi loma viikkoa. Kolmantena viikkona tuntee, kuinka keho ja mieli ovat palautuneet, luovuus alkaa jälleen näkyä, tuntuu että inspiroidun vain kun astun ovesta ulos. Olo on kepeä, rinnassa pörheltää perhoset ja hymyilyttää. […]

Syntymäpäivänään Eeva Kolu kirjoitti: aina vuoden vaikein ja yksinäisin päivä, niin tänäänkin. Kesti hetken ymmärtää, että niin, mullahan on aina ihan ja juuri samoin. Ja ihan ja juuri aina, oon myös koittanut kääntää sen joksikin muuksi. Mutta miksi? Enää en jaksa, taivun sen edessä. Sekin on oikeastaan aika kaunista. Hyväksyä ja nähdä oman perintönsä, vuoden […]