Tag: simplyhappy

Syntymäpäivänään Eeva Kolu kirjoitti: aina vuoden vaikein ja yksinäisin päivä, niin tänäänkin. Kesti hetken ymmärtää, että niin, mullahan on aina ihan ja juuri samoin. Ja ihan ja juuri aina, oon myös koittanut kääntää sen joksikin muuksi. Mutta miksi? Enää en jaksa, taivun sen edessä. Sekin on oikeastaan aika kaunista. Hyväksyä ja nähdä oman perintönsä, vuoden […]

Oon aina katsonut itseäni muiden silmin ja miettinyt, miltä mahdan näyttää. Vialliselta, usein kuulen äänettömästi sanottavan, sormella osoiteltavan (ollen siis vain täysin päänsisäistä humpuukiani). Mun on yleensä ottaen hankalaa muodostaa kestäviä ihmissuhteita ja musta tuntuu, ettei mua kohdata samoilla tavoin kuin muita ihmisiä. Kuin katsoisin vierestä, kuinka sama ihminen lähestyy ilolla jotakuta toista, mistä itse […]

Mä haaveilen mummokavereista. Käyn suurin piirtein kerran tai pari viikossa uimassa hallilla aamuisin ja musta ois tavattoman ihanaa, jos siellä olis aina samat vanhat viisaat paikalla ja me vaihdettais kuulumisia. Joskus ne haluais naittaa mua lapsen lapsille, joskus menisin auttamaan niitä verhojen vaihdossa. Tai samaa vois soveltaa vaikka viinipaikan työntekijäänkin. Kävisin epäsäännöllisen säännöllisesti lasillisilla, vaihtamassa kuulumisia, […]

Kun mä katson tätä seinää, mä oon jopa hämilläni, että minäkö se oon. Se jossa Berliini muutti kaiken, joka ajoi lähes ajotaidottomana yksin Färsaarilla, asui hetken ukrainalaisten pakolaisten kanssa, juhli kattoterassilla Sydneyn oopperatalon kupeessa uutta vuotta, asui muutaman kuukauden autossa ja häkeltyi hengitys salpautuen Hakonen onsenin kauneudesta. Joka teki kaiken tämän. Kuka se oli? Kun […]

Joku päivä mä tuun soittaan tätä jollekin ylpeänä omanani, vaikka se onkin sun. Sun jälki muhun. Aattelen tätä, kuunnellessani sitä. Sitä minkä tajusin tekevän ihmisyydestä ja elämästä ihan helvetin kaunista. Ettei ole mitään mua,  on vaan jälkiä muista ihmisistä. Että oon vaan summaatio, kaikista niistä, jotka oon elämäni aikana kohdannut. Pelkkä heijastus eletystä elämästä, kokoelma […]

Istun ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen yksin kahvilassa. Kattelemassa sitä ihmisvirtaa, puhumassa omalle merkityksettömyydelleni. Hetken jo luulin, että kasvettiin erilleen. Viime kuukaudet oon priorisoinut täysin sosiaalisen elämän. Oon mennyt, tullut, tehnyt  ja nähnyt, ihan kaaosmaisessa tahdissa. Nyt mä huomaan, että kaipaan hiljentymistä ihan törkeästi, ettei se osa musta ookaan minnekään kadonnut, ollut hiukan tauolla vaan. Pitkin […]

Paluu eurooppalaisuuteen, me like. Toinen toistaan ihanempia kahviloita ja ravintoloita, pullia, täytettyjä leipiä, olutta, viiniä sekä useita upeita puistoja, väheksymättä kaunista arkkitehtuuria. Vaan ihan perfect kävelykaupunki, jossa voit kadota kaduille ja silti olla lähellä kaikkea. Sielua ja mahaa hoivataan. Vaan ei sekään riitä, totean, istuessani takeaway teeni kanssa yhdessä niistä isoista puistoista. Mieli ei ensin ymmärrä, miten […]

”Vau et näytä yhtään 29 vuotiaalta!!!!” kuulen aika usein, niiltä lähes kymmenen vuotta nuoremmilta matkaajilta. Kai sitä ittekin joskus aatteli, että 30 vee ois vanha. Ryppynen ja kulahtanut. Ettei sitä enää huitele missään maailmalla, että jo siihen mennessä oot valmis, sulla on perhe, talo ja työ ja piste. No, on mulla työ. Jonka taian haluta vaihtaa. […]

Jotenkin sitä kattoo juuri nyt kaikkea niin eri perspektiivistä kuin silloin ennen lähtöä. Että se syy miksi lähdin, oli ehkä eri silloin ja luultavasti vain se, että my head was a mess. Toki kyse on siitä läpi käydystä muutoksestakin näiden parin kuukauden aikana. Asiat ovat muuttuneet, minä olen muuttunut. Niin kuin aina. Musta on jotenkin […]

Sanoinkin silloin, että valitsin Australian siitä syystä, että päätös oli helppo. Täällä olis semi helppo elättää itteään. Enkä jotenkin ollutkaan valmistautunut yhtään niihin fiiliksiin, mitä täällä herää. Jostain syystä en tuntenut lainkaan yhteenkuuluvuutta, mikä ei mulla käynyt mielessäkään. Ehkä se on vain se Berliinin jättämä jälki. Ja sekin, ettei sitä oikeasti lyhyessä ajassa adaptoidu samoilla […]