Tag: simplyhappy

kööpenhaminalaisessa hostellissa ymmärsin olevani herkkä

kööpenhaminalaisessa hostellissa ymmärsin olevani herkkä

Oon aina katsonut itseäni muiden silmin ja miettinyt, miltä mahdan näyttää. Vialliselta, usein kuulen äänettömästi sanottavan, sormella osoiteltavan (ollen siis vain täysin päänsisäistä humpuukiani). Mun on yleensä ottaen hankalaa muodostaa kestäviä ihmissuhteita ja musta tuntuu, ettei mua kohdata samoilla tavoin kuin muita ihmisiä. Kuin katsoisin vierestä, kuinka sama ihminen lähestyy ilolla jotakuta toista, mistä itse […]

viininhöyryisiä haaveita

viininhöyryisiä haaveita

Mä haaveilen mummokavereista. Käyn suurin piirtein kerran tai pari viikossa uimassa hallilla aamuisin ja musta ois tavattoman ihanaa, jos siellä olis aina samat vanhat viisaat paikalla ja me vaihdettais kuulumisia. Joskus ne haluais naittaa mua lapsen lapsille, joskus menisin auttamaan niitä verhojen vaihdossa. Tai samaa vois soveltaa vaikka viinipaikan työntekijäänkin. Kävisin epäsäännöllisen säännöllisesti lasillisilla, vaihtamassa kuulumisia, […]

hei kööpenhamina, oot täydellinen (muttei sekään riitä)

hei kööpenhamina, oot täydellinen (muttei sekään riitä)

Paluu eurooppalaisuuteen, me like. Toinen toistaan ihanempia kahviloita ja ravintoloita, pullia, täytettyjä leipiä, olutta, viiniä sekä useita upeita puistoja, väheksymättä kaunista arkkitehtuuria. Vaan ihan perfect kävelykaupunki, jossa voit kadota kaduille ja silti olla lähellä kaikkea. Sielua ja mahaa hoivataan. Vaan ei sekään riitä, totean, istuessani takeaway teeni kanssa yhdessä niistä isoista puistoista. Mieli ei ensin ymmärrä, miten […]

kaipaan sitä ihmistä, joka olen kotona

kaipaan sitä ihmistä, joka olen kotona

Sanoinkin silloin, että valitsin Australian siitä syystä, että päätös oli helppo. Täällä olis semi helppo elättää itteään. Enkä jotenkin ollutkaan valmistautunut yhtään niihin fiiliksiin, mitä täällä herää. Jostain syystä en tuntenut lainkaan yhteenkuuluvuutta, mikä ei mulla käynyt mielessäkään. Ehkä se on vain se Berliinin jättämä jälki. Ja sekin, ettei sitä oikeasti lyhyessä ajassa adaptoidu samoilla […]

jotta ei tarvitsisi ajatella mitään

jotta ei tarvitsisi ajatella mitään

Ulkona on jo pimeää, oon matkalla yö bussilla tapaninpäivänä Sydneyyn. Alankomaalainen tyttö, jota en tunne, laitto mulle viestiä yhteen työpaikkaan, johon soittaa. Jutellaan ja tullaan juttuun, luotan tuntemattomaan tyyppiin. Soitan huomenna ja sovin työpaikasta. Taas yksi niistä jutuista, että stressaan turhaan. Stressasin turhaan, etten löydä työtä. Stressasin vähän vähemmän työpaikkaan menemistä, josta en tiennyt mitään, […]