Tag: yksinkertaistaminen

Määrittääkö mikään muu ihmiselämää sen enempää, kuin työ ja varsinkin se, että sen tekemisestä on sovittu hamaan tappiin asti? Siten me ainakin käyttäydymme. Kuin se olisi elämän tärkein asia. Päämäärä, jota varten elää. Kouluttautua ja hankkia vakityö, eikä mistään enää tarvitse huolehtia. Sillä se tuo mukanaan turvan. Turvatun tulevaisuuden, kunnes kuolema korjaa pois. Kyseessä on […]

Ei materia, kuluttaminen ja kulutusyhteiskunta itsessään ole pahasta, vaan ne mittasuhteet, mihin se on päästetty tänä päivänä leviämään. Että se on kääntynyt itseään vastaan. Että ihminen kääntyy itseään vastaan. Sairastuu. Uupuu kaikkeen tähän mölyyn, riittämättömyyteen, ärsyketulvaan, kuormitukseen. Unohtaa oman ytimensä, itsensä, vain eläen automaattisten tapojen opitussa imussa, toisen määräämänä, kyseenalaistamatta itse mitään. Astuen aina vain […]

Ennen kaikkea kodin tavarapaljous tarkoittaa lukemattomia signaaleja mielelle prosessoitavaksi. Koti puhuu koko ajan erinäisiä asioita: tavarat kertovat historiaansa, mistä ne ovat tulleet juuri siihen missä ne ovat nyt, mitä niille on käynyt elinikänään, ne kysyvät mielipidettäsi itsestään, pyytää vertaamaan, ehkä vaihtamaan toiseen, parempaan tai tekemään korjauksia tai siivouksia. Tavara pyytää aina huomiota, tavalla tai toisella. […]

Siirsin aikoja sitten netin kuvakkeen puhelimen viimeiselle sivulle. Siitähän nyt ei ollut mitään hyötyä. Tein vain huomion, että sormi hakeutuu automaatilla sen vanhalle paikalle, jota nyt koristaa kalenteri. Avasin sen siis aika monesti turhaan, ihmetelläkseni, kuinka aivopesty sitä onkaan. Kunnes viimein sormi oppi löytämään sinne viimeiselle sivulle. Lopulta deletoin kaikki turhat äpit. Myös sähköpostin ja […]

Luopuminen. Että olen luopunut jatkuvasta yrittämisestä. Yrittämisestä olla jonkunlainen, jollakin tavalla, oikealla tavalla. Koko ajan aina vain paremmin, riittävästi. Mahdollisimman paljas koti, mahdollisimman yksinkertainen arki ja tärkeimpiin asioihin keskittyminen ovat vähentäneet näkymätöntä kuormaa harteilta. Kuormaa, jota ei edes tajua päänsä sisään päästävän. Ajanhukkaa, jonka ei edes tajua kuluttavan aikaa ja energiaa. Mutta jotka kuitenkin tekevät […]

Kävin jokunen aika sitten kaupungilla kahvilla. Matkalla jouduin tavalliseen tapaan, kuten yleensäkin ihmisiä vilisevissä paikoissa, juttusille riittämättömyyden kanssa. Tällä kertaa se lyttäsi, syytteli ja aiheutti minulle mielipahaa vasta pari vuotta vanhasta takistani. Käski jopa ostaa uuden. Kerrottuani tämän keskustelunkulun vierustoverilleni, hän pian toteaa, että olishan se mukavaa edes välillä ostaa jotakin kivaa. Vai sanoiko hän […]

Yksinkertaistaminen ja muut vastaavat elämäntapasuuntaukset nostetaan aika ajoin esille trendinä. Mun mielestä elämän kohtuullistamisen ei tulisi olla trendi vaan normi. Sen sijaan että kapselivaatekaappia pidetään maagisena, pitäisi pystyä perustelemaan, miksi puoliakaan oman kaapin vaatteita ei käytetä eikä ole koskaan käytettykään, vaikka uutta on silti tulossa. Sillä eikö ”normaali” elämäntapamme perustu lähennä tarpeisiin sekä niiden täyttämiseen? […]

Tänään mä tunnistan mun voimavarojen äärimmäisen herkkyyden. Ne eivät kestä yhtään stressiä, ahdistusta, painetta, kuormitusta, tiukkoja aikatauluja. Sielu vaatii vain hitautta. Sellaista hitautta, jota tuskin liikehdinnäksi voi kutsuakaan. Sen avulla olen onnistuntu viimein löytämään sellaista tasapainoa, jota hyväksi oloksikin voisi kutsua, mutta joka kuitenkin horjuu ihan äärettömän helposti. Jolle en ole oppinut asettamaan vielä täysin […]

Koko koti yleisilmeeltään huutaa ristiriitaisuuttaan, kelpaamattomuuttaan, pyytää parannusta ja parannusta niin, ettei se vaadi toiselta puoliskolta kuitenkaan liikaa uhrautumista, luopumista. Kuten televisio. Se vaatii päätöstä, mielipidettä, lopullista mielipidettä. Hieman arasti se teidustelee: vihaatko sinä minua vai et? Kaikkia noita johtoja sen perässä kyllä taatusti vihaan! Vähän vihaan myös tuota lamppua. Ostin sen joskus aikoinaan ikeasta, […]

Ei oikeanlaista elämistä, vain elämistä. Kaiken sen unohtamista, mitä tietää elämästä. Että pysähtyy tarkkailemaan. Kuuntelemaan. Näkemään. Että tulkitsee maailmaa sellaisena kuin se on. Itseään sellaisena kuin se on. Ja vain on. Mä en halua jotenkin määritellä mitään. Julistaa itseäni jonkinlaiseksi jollakin tavalla. Siksi oikeastaan olen tykästynyt yksinkertaistamis sanaan, kun se ei sanana täsmennä asioita liikaa. […]