tasapainoilua
Elämä on
aina
ja
joka asiassa
aaltoilua ääripäiden välillä: välillä hivutaan toiseen laitaan ja palataan vähän takaisin, toisinaan taas pysytään pitkäänkin ihanteellisella tasapaino alueella. Pelkkä olo tuolla keskitiellä ei kuitenkaan ole täysin mahdollista. Rajat pitää aina aika ajoin selventää itselleen, muistuttaa, missä kohtaa sitä onkaan hyvä olla, mikä onkaan sitä ominta minää.
Kun tuosta tasapainosta järkkyy, elämästä tulee sekavaa, eikä siitä tajua enää yhtään mitään. Vain jotta voi etsiä tiensä takaisin keskitielle ja siten taas oppia jotakin uutta itsestään ja tajuta että niin, näinhän se onkin tai jopa oppien uutta, että näinhän sen ois aina pitänyt olla. Mitä useammin tuon polun takaisin luovii, sitä helpommin tuolla keskitiellä pysyy.
Puhuttaessa tasapainosta pitää myös puhua siitä jokaisen omasta henkilökohtaisesta tasosta, kuinka paljon kukanenkin mitäkin puolia omaan elämäänsä tarvitsee. Kuinka paljon tavaraa, kuinka paljon mielihyvää, kuinka paljon yksinoloa, seuraa, virikkeitä, kasvua, kehittymistä. Olisi hirveän kivaa julistaa se oma kantansa ainoana ja oikeana, mutta eihän se niin mene.
Minkään asian suhteen.
Siksi onkin ylipäätänsä vähän vaarallista imeä kenenkään neuvoja tässä maailmassa suoraan, joskin jotakin suoraan testaamalla voi sitten todeta itselleen oman tasonsa olevan tuohon vähän lisää tai vielä vähän vähemmän, hiukan eriä. Se mun mielestä onkin kaikkein tärkeintä:
etsi oma tasosi.
Sitä se elämä on pitkällä kaavalla. Oman itse tuntemuksensa kehittämistä.
Ja kun tuota itse tuntemusta kehittää, kehittää tietoisuuttaan, kasvaa.
Ja kun kasvaa, tuntee merkityksellisyyttä.
Tämän asian sisäistäminen on tuonut elämääni rauhaa. Niin sen elämän kuuluu mennäkin ja ollakin. Välillä sekavaa, välillä kristallin kirkasta. Se on ihan ok. Silloin kun on sekavaa saa olla sekavaa. Ei se tee elämästä huonoa. Niin kuin siitä ei tee huonoa huonot päivätkään.
Ja niin ihminen iankaikkisesti seilaa erilaisten asioiden aallokossa, puolelta toiselle. Tuo aallokko tosin hiukan hiljenee mitä enemmän oppii ja kehittyy, eikä merenkäynti olekaan enää niin kovaa.
Vedenpinta liplattaa silti.
Lue lisää:
sittenkin paras versio itsestään
