vaatekaapin korkoa korolle ilmiö
Teemu kunto puhui minimalismi podcastissaan siitä, kuinka hänellä on käytössä yhdet farkut. Tätä myötä joka päiväinen käyttö takaa sen, että farkkujen ikä on käytännössä puoli vuotta.
Mun maihareilla se taitaa sitten olla 1,5.
Kun mä hoksasin kuinka karmeassa kunnossa nää kengät onkaan, olin pettynyt. 160e ja 18kk ei mun mielestä kohtaa.
Kunnes ymmärsin, että niin, mähän pidän näitä käytännössä joka ikinen päivä.
Oon kävellyt ja kävellyt ja kävellyt varsinkin näiden kahden pitemmän ulkomaan reissun ajan, jotka tähän vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut. Kenkä ei pääse levähtämään.
Ensi alkuun tuntuu siis, että tuotteen käyttöikä on katkennut huomattavasti. Mutta tässä tapauksessa, eihän siinä oikeastaan ees oo mitään luonnotonta tai tavatonta.
Ei vaatteita tarvitse säilöä kaapissa vaan sitä varten, ettei ne kuluisi. Kuluminen on ihan samaa, se vain pitenee siinä mielessä, että kulutat kahta tai vaikka kahtakymmentä yhtä aikaa, mutta ei se itse tuotteen ikä siitä pitene.
Ehkä siis sen sijaan että sulla on 20 vaihtoehtoa 20 vuotta, sulla on 20 eri tuotetta yksitellen käytössä, joista kukanenkin kestää vuoden, luoden yhteensä sen 20 vuotta. Vaatekaapin koko ei vain kasva, eikä vaatteiden säilyttämisestä tarvitse maksaa kotona – taikka käyttää aikaa sen miettimiseen, mihin haluaisi pukeutua.
Ja mikä onkaan se ongelma alun alkaenkin: kuka pitää niitä 20 vuotta vanhoja vaatteita? Jolloin vaatekaapinkin osalta alkaa toimia korkoa korolle ilmiö – mitä enemmän investoit sinne lisää, sitä suuremmaksi potti tuntuu kumuloituvan.
Josta ehkä ihminen, joka kaipaa vaihtelevuutta, voi löytää myös luonnonmukaista iloa: jos sun farkut ratkeaa 6kk välein ja kengät 18, sä voit luoda itseäsi uudestaan, valitsemalla uudestaan. Se on vain sotku, jota pitääkin lähteä purkamaan toisesta päästä.
Usein ainakin minimalisteilla homma taitaa tosin ennemminkin toimia niin, että sitä on löytänyt ne omat lempivaatteensa, josta ei halua luopua.
Sitä siis vain ostaa uuden samanlaisen tilalle.
