vapautta ja pelkoa
Mitä tämän päivän länsimainen ihminen eniten tässä maailmassa halajaa on vapaus.
Vapautta toteuttaa itseään,
eläen yhteydessä itseensä, eläen siten sitä omannäköistä elämää, tuntien lopulta merkitystä.
Tuota vapautta kohtaan nousee kuitenkin pelko. Pelko muiden ajatuksista ja odotuksista, omasta roolista heimossa ja sen riskeeraamisesta.
Asettaen itselleen kahleet.
Unohtaen etsiä itseään itsestään, etsien sitä muista, muttei itseään voi löytää muista. Kadottaen sen yhteyden itseensä.
Lopulta ollen onneton. Kummastellen: eikö kaiken pitäisi olla suhteellisen hyvin? Etsien sitä onnea siitä seuraavasta asiasta, löytämättä, jatkaen seuraavaan.
Juuri pelon ollessa suurin syy onnettomuuteen. Pelon varastaen vapauden.
Vapauden elää itsestään lähtöisin.
On siis voitettava pelko.
Oltava rohkeasti itse itseään, toteuttaen itseään, yhteydessä itseensä.
Kuunnellen mitä se tahtoo, minne suunnata, miten ilmetä.
Viimeksi:
ai sanoinko jo, että rakastan elämää
Lue myös:
pelko estää olemasta parhain versio sinusta