Hyviä uutisia

Sain viime viikolla hyviä uutisia ja ”hyviä” uutisia. Hyvät uutiset on, että kohtuni sytotoksiinitasot on normaalit, eli minulle ei ole endometriittia tai muuten vihamielistä kohdun mikrobiomiaa, joka aktiivisesti estäisi alkioiden kiinnittymistä.

”Hyvät” uutiset on, että sytokiinitasoni taas ovat huomattavasti koholla. Olin lähes haltioissani, kun kuulin tämän, siis vihdoinkin jotain on todistettavasti vialla! Eniten pelkäsin tämän limakalvonäytteen tuloksista, että kaikki olisi taas aivan hyvin ja viitearvoissa. Ainahan ne on. Ja on tämä siinäkin mielessä hyvä uutinen, että korkeat sytotoksiinit olisivat olleet vakavampi asia.

Tieto korkeasta arvosta on tuonut yllättävän suuren helpotuksen. En ollut ymmärtänyt kuinka paljon ”selittämättömyys” on minua kuormittanut. Niin kauan kuin mitään syytä ei ollut tiedossa tai todistettavissa, syy on voinut olla yhtä hyvin minun. Nyt minusta on kuitenkin mitattu arvo, joka on raskautumisen kannalta kaikkea muuta kuin optimaalinen. Minun kohdussani on liikaa sytokiineja. Niin se vain on, enkä minä ole voinut siihen vaikuttaa. Se paino on lähtenyt harteiltani. Tai ainakin keventynyt.

Vaikka lääkärin mukaan tämä ei vielä selitä kaikkea (selittääpäs!), se on hänenkin mielestä todennäköisesti vaikuttava tekijä.

Sytokiinit ja sytotoksiinit ovat kohdussa luonnostaan esiintyviä natural killer soluja eli immuunipuolustukseen osallistuvia valkosoluja. Olen tehnyt taustatutkimusta asiasta ja tiedän siis, että lääkärien keskuudessa ei ole yksimielisyyttä siitä, missä määrin niillä on vaikutusta raskaustuloksiin, ja vaikka olisikin, kiistelyn alla on myös, mitkä ovat ne viitearvot, joita tulisi noudattaa. Mutta aivan sama! Minun arvoni osuivat ”significantly increased” sarakkeeseen, joten kyse ei ollut ihan pienestä heitosta. Kuulemma kohonneillakin arvoilla on tultu raskaaksi, mutta minä en ole. Syystä tai toisesta, ja tämä on nyt ensimmäinen todistettava syy. Sitä paitsi vaikka tiedetään, että endometrioosi voi aiheuttaa lapsettomuutta, kaikille se ei sitä kuitenkaan tee. Eli miksei korkeat sytokiinitasot voisi olla minun selittävä tekijä, vaikka jollain muulla raskaus onnistuisi siitä huolimatta?

Välillä arki on kuin yhtä molekyylibiologian intensiivikurssia, johon en ole edes ilmoittautunut. Luotan kyllä lääkäreihin, mutta en voi olla etsimättä käsiini kaikkea tietoa, jonka vain saan. Vaikka en olisi yhtä pätevä arvioimaan löytämääni tietoa kuin lääkärimme, voin ainakin muodostaa itselleni mahdollisimman kattavan kuvan meidän tilanteesta ja kaikesta mikä siihen voi vaikuttaa. Vielä tilanne vaikuttaa kaikesta huolimatta kohtuullisen hyvältä. Pitää kyllä tunnustaa, että tämä on vahvasti minun mielialastani riippuvainen arvio.

Seuraavaan siirtoon on tehty enemmän asioita kuin koskaan ennen. Oli hormonisuppressiota, intralipid-tiputuksia (vielä yksi ensi viikolla ennen siirtoa), kortisonikuuri (joka jatkuu) ja kolmea erilaista hormonipistosta. Neljäs alkaa huomenna. En kestä, jos tästä ei ole mitään hyötyä.