Suunnitelmia ja joulusuunnitelmia
Suunnilleen 10 vuoden ajan aktiivisesti välttelin raskaaksi tuloa. Kuvittelin, että sitten kun sitä haluaisin, se kävisi aika helposti, sillä niinhän minulle oli noin 20 vuoden ajan opetettu. Että varmoja päiviä ei ole olemassakaan.Ja tulee jos on tullakseen on naurettava lähtökohta lapsen hankinnalle, koska tuleehan se. No ei vittu tule ja näköjään joka jumalan päivä on varma päivä. Ja vaikka kyseessä olisikin hedelmällinen nainen, kuukaudessa on silti vain 12-24 tuntia, jonka aikana hedelmöittyminen voi tapahtua.
Olen oppinut tämän prosessin aikana niin paljon lisääntymisestä, että minua on alkanut ihmetyttää kuinka kukaan ylipäänsä tulee raskaaksi. Homma voi mennä pieleen niin monessa kohtaa ja silti terveitä lapsia syntyy maailmaan joka päivä. Edes hedelmöittyneestä munasolusta kehittynyt muutaman päivän ikäinen alkio siirrettynä kohtuun tismalleen oikealla hetkellä ja tarvittavilla hormoneilla boostattuna ei takaa mitään.
En ole laskenut kuinka paljon rahaa olen elämäni aikana käyttänyt raskauden ehkäisyyn. Minua on edellisen vuoden aikana vähän harmittanut kaikki se hukkaan heitetty raha, vaikka toisaalta summa varmasti on huomattavasti pienempi kuin se kuinka paljon olemme jo tähän mennessä käyttäneet hedelmöityshoitoihin. En ole laskenut niitäkään rahoja, sillä jos tietäisin määrän tarkalleen, olisin varmaan jo lopettanut yksityiset käynnit ja siirtynyt julkiselle. Maksan laskut ja ostokset apteekissa sujuvasti suomatta ajatustakaan summille. Muutaman kerran kun mies on, ihan oikeutetusti, hieman irvistellyt laskun saapuessa, olen todennut kohtalokkaalla äänellä, että tämän se nyt vaan meille maksaa, ei auta.
Tämän kierroksen testipäivällä on kyllä aika huono ajoitus. Ei se sentään osunut jouluaatolle, mutta ei tapaninpäivä kovin paljon parempi ajankohta ole. Negatiivisen tuloksen tullessa olen jo missannut glühweinit joulumarkkkinoilla, kuplivat juhlamaljat sekä graavilohen. Ja kaikki mahdollisesti tyhjän takia. Mahdollisuudet on noin 35-65 saada maailman onnellisimmat tai sitten synkimmät joulupäivät. Mitään mahdollisuuksia ei ole saada tavallisen leppoisaa ja rentoa joulua, vaikka sitä nyt kaipaisin kaikkein eniten.
Tai tietysti vielä enemmän kaipaisin onnellista joulua, johon kuuluisi iloisten uutisten jakaminen kaikkein lähimmille. Onneksi olemme jo tapaninpäivänä lähdössä kotiin päin miehen perheen luota, eikä meidän tarvitse viettää päivää iloisesti seurustellen, jos itse haluankin vain itkeä sängyn pohjalla.