Mitä jos
Mitä jos ei olisi ollut koronaa? Silloin me olisimme hakeutuneet hoitoihin julkiselle puolelle, niin kuin alkuun yritimme. Pahaksi onneksi aikoja lääkärille ensitutkimuksiin ja hedelmöityshoitojen tarpeen arviointiin ei silloin annettu, sillä koko terveydenhuolto keskittyi juuri alkaneeseen koronakriisiin. Meillä oli vuosi yritystä takana, emmekä halunneet jäädä odottelemaan milloin aikoja mahdollisesti olisi taas tarjolla ja minkälaisiksi jonot olisivat siihen mennessä kasvaneet, joten varasimme ajan yksityiselle. Eihän sitä välttämättä tarvittaisi kuin muutama tutkimus ja verikoe ja asia voisi ratketa.
Minua kylmää ajatella, mitä jos olisimmekin päätyneet julkiselle hoitoon. En tietenkään voi varmaksi tietää, mikä lopputulos siellä olisi ollut, mutta siitä olen aika varma, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän ennen kuin olisimme päässeet tähän pisteeseen. Olen myös sitä mieltä, että stimulointiprotokollalla ja oikeasti meille räätälöidyllä tukilääkityksellä ja muilla toimenpiteillä oli vaikutusta onnistumiseen. En usko myöskään, että ensimmäisen klinikkamme asiakkaana olisimme myöskään välttämättä onnistuneet, ainakaan näin nopeasti. Asioita alkoi oikeasti tapahtua vasta kun vaihdoimme klinikkaa.
Mitä jos en olisi nyt raskaana vaan vielä hoidoissa, epätoivoisena ja ilman mitään takeita onnistumisesta? Joutuisin katselemaan työkaverin kasvavaa mahaa koko kevään, hänellä on laskettu aika noin kuukausi minun jälkeeni. Ja hänen raskausuutinenhan laukaisi tämänkin mitä jos -ajatteluketjun.
En enää ajattele joka päivä elämääni hoitojen aikana. Kun vauva myllertää vatsassa, on helppo keskittyä vain nykyhetkeen. Toisaalta juuri tätä taitoa harjoittelin myös hoidoissa ollessa, silloin ajatukset karkasivat jatkuvasti menneeseen tai tulevaan, mitä jos -spekulaatioihin, jolloin oloa helpotti ajatus, että juuri nyt minulla ei ole mitään hätää. Juuri nyt ei tarvitse kamppailla, nyt saa olla vain.
On täydellisen ihanaa olla onnellinen nykyhetkessä. Mutta vielä ihanampaa on, kun uskallan lisäksi luottaa, että myöskään lähitulevaisuudessa meillä ei ole mitään hätää. Mitä jos kaikki menee sen jälkeenkin hyvin?
Ootko jatkanut nyt yksityisellä vai vaihdoitko julkiselle raskauden seurantaan?
Oon ollut ihan julkisessa neuvolassa, mutta käynyt lisäksi ylimääräisissä ultrissa yksityisellä oman mielenrauhan vuoksi. Meidän lääkäri yksityisellä kyllä suositteli tulemaan vielä viikolla 28 tarkastamaan tilanteen, silloin ilmeisesti saadaan tietoa mm. ennenaikaisen synnytyksen riskistä. Sen aion vielä käydä yksityisellä, mutta muuten seuranta on tapahtunut neuvolassa.
Aijaa, sellaistakinko pystytään tutkimaan etukäteen?
Näin on, käyn ultrassa joko meitä hoitaneella lääkärillä tai sitten klinikan perinatologeilla, joiden erityisalaa juuri raskauden seuranta onkin.
Hei, luin että sait intralipids hoitoa – antoiko joko klimikka tätä. Suomessam voitko kertoa klinikan/lääkärin nimen? Oma lääkärini Suomessa on meinannut ettei intralipidejä ejää anneta Suomessa, joten mietin mistä sait tämän? Tukittiinko sinulta myös verestä natural killer cells vaiko vain kohdusta? Paljonko niitä oli kohdun näytteessä. Itselläni oli jotain kohdussa mutta edelleen viitearvojen sisällä ja mietin olisiko intralipidistä myös miniulle hyötyä ja kuka niitä vielä voisi antaa Suomessa,,,. Miksi ne ees lopetettiin Suomessa?
Joo, tämä onnistunut hoito tehtiin Dextrassa ja siellä on mahdollista saada intralipidiä, myös mm. toistuvien keskenmenojen hoidoksi. Se on muistaakseni Saksassa ihan rutiinihoito, eikä se lääkärin puheiden perusteella kuulostanut heiltäkään olevan mihinkään loppumassa. Natural killer solut tutkittiin mulla vain kohdusta. Mulla oli sytotoksiinit viitearvoissa, mutta sytokiinit yli 600 (nyt en muista tarkkaa lukua) eli ”significantly increased”. Omien kokemusten perusteella voin kyllä suositella Dextraa, mekin onneksi saatiin apu sieltä!