Molekyylitason mysteeri

Ensimmäinen alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Toinen onneksi selvisi ja se siirrettiin onnistuneesti, mutta nyt meillä on vain kolme jäljellä pakkasessa. Kun kromosomitestauksen tulokset keväällä tulivat, kysyin mieheltä leikilläni, että mitä jos saisimmekin viisi lasta..? Hän ei jostain syystä innostunut ajatuksesta. No nyt emme saa, vaikka haluaisimme.

Alkion menetys tuntuu pahalta, sehän oli hyväksi todettu ja kaiken järjen mukaan sillä olisi ollut edellytykset kasvaa ihmiseksi. Luulen menetyksen tuntuvan vielä pahemmalta, jos siirto epäonnistuu. En ole aiemmin osannut pelätä sulatuksia, mutta nyt mietin vain, että mitä jos seuraavallakin kerralla ensimmäinen sulatettu alkio kuukahtaa? Sitten niitä olisi jäljellä vain yksi, ja minä olisin vaarallisen lähellä uutta hoitokierrosta. Pienikin vastoinkäyminen antaa nykyään katastrofiajattelulle kierroksia, vaikka eihän tässä vielä mitään hätää ole.

Siirron jälkeen lääkäri selitti, että kiinnittyminen on kiinni vain alkion ja kohdun välisestä molekyylitason vuorovaikutuksesta, eli saa elää aivan tavallista elämää. Saa urheilla, uida, saunoa, harrastaa seksiä, mitä vain. Ainoastaan siivoaminen on kuulemma kielletty! Siihen voin suostua, ja aion kyllä juhannuksen kunniaksi nauttia mökillä myös lasillisen shampanjaa.

Olen tuntenut jo muutaman kerran nipistyksiä alavatsalla ja joka kerta mieleeni on tullut, voisiko ne olla kiinnittymistuntemuksia. Sitten muistutan itselleni, että ei se alkio voi kovin moneen kertaan kiinnittyä, random-nipistelyille on tuhat muutakin mahdollista syytä. Ja jos tämä nyt onnistuisikin, en voisi tietää mikä niistä nipistyksistä olikaan se oikea, vai oliko mikään.

Mökille on luvattu lämmintä ja aurinkoista säätä, enkä jaksaisi odottaa lempeitä kesätuulen  leuhahduksia ja laiturilla istuskelua. Sen shampanjalasin kanssa. Toivotaan, että myös molekyylimaailman tuulet olisivat vihdoin meille suosiollisia.

perhe ajattelin-tanaan
Kommentit (7)
  1. Molekyylitason vuorovaikutus, no huh, kuulostaapa monimutkaiselta.. Miten se onkaan samaan aikaan toisaalta lohdullista ja toisaalta niin turhauttavaa, ettei siihen kiinnittymiseen(kään) voi itse mitenkään vaikuttaa.

    Olen pahoillani, ettei toinen alkio kestänytkään sulatusta. Samaistun noihin katastrofiajattelun kierroksiin, joihin ei paljoa ärsykettä tarvita. Ajatukset lähtevät helposti laukalle, ja tulee elettyä jo ties missä seuraavissa kierroissa ja PAS:seissa.

    Nyt kaikki mahdolliset auringon onnensäteet paistamaan teidän mökille sinun suuntaan, ja tsemppiä piinapäiviin!

    1. neiti Vainio
      22.6.2022, 21:21

      Niin kuulosti! Toisaalta se oli lohduttavaa kuulla, koska vaikka on ennenkin sanottu, että elä nyt vain normaalia elämää, mitään et voi tämän eteen enää tehdä, niin silti sitä on varonut yhtä ja toista ja tehnyt sitä ja tuota. Eli ei vaan kannata. Ja sekin on turhauttavaa, kun niin kovasti haluaisi tätä edesauttaa… Kiitos, tsemppiä sullekin tuhannesti! ❤️❤️

  2. Onnea matkaan, peukut on pystyssä teille! Meillä on sama prosessi käynnissä mutta viidestä alkiodiagnostiikassa tutkitusta alkiosta vain 1 oli terve ja ”käyttökelpoinen”. Nyt siis pakkasessa on vain 1 alkio ja pelkään kuollakseni, että se ei jostain syystä selviä sulatuksesta. Klinikan mukaan vitrifikaatiosta selviää 97 % alkioista, joten huono tuuri pitäisi olla, jos alkio ei selviä. Mutta on sitä huonoa tuuria ollut tässä muutenkin, joten… en ole rauhallisin mielin. Tiedätkö, millä tekniikalla teidän alkionne pakastettiin? Kohdusta otetusta koepalasta ilmeni jonkinlainen tulehdustila, joten sitä on tässä nyt kuitenkin parannettava ennen kuin siirtoon päästään. :/

    1. neiti Vainio
      27.6.2022, 22:41

      Kiitos! Meilläkin on käytetty vitrifikaatiota, tällä ja edellisellä klinikalla molemmissa. Ymmärsin että myös kromosomitestaus sisältää pienen riskin alkion vaurioitumiseen, joten olen spekuloinut keskenäni voisiko sekin olla tässä mahdollisesti osasyynä.. Vaikka kyllähän syyksi riittää ihan vain huono tuuri. Sitä tässä on tosiaan ollut, kun on tänne asti joutunut, joten ymmärrän hyvin sinunkin huolesi.

      Olen pahoillani, että teillä kävi noin huonosti diagnostiikan kanssa. Jospa tulehdustilan hoito olisi teillä se ratkaiseva tekijä ja yksi alkio (joka selviää sulatuksesta!) riittäisi ❤️ Miksi sulta otettiin koepala, oliko jotain epäilyä tulehduksesta vai tuliko se jonkun muun ohessa ilmi?

      1. Koepala otettiin oikeastaan vaan ihan sen takia, että koska alkioita on tosiaan vaan se yksi. Minä halusin poissulkea asioita, jotka voisi vaikeuttaa alkion kiinnittymistä, ja lääkäri oli onneksi samaa mieltä. Krooninen tulehdustila tuli ihan yllätyksenä, koska minkäänlaisia oireita ei ole ollut. Se voi olla ollut mulla jo ties miten kauan tietämättäni (ja johtua esim. kierukasta, joka mulla oli ennen kuin ryhdyttiin yrittämään perheenlisäystä). Mulle on tehty aiemmin kaksi alkionsiirtoa mutta ilman alkiodiagnostiikkaa, joten ei ole tietoa alkioiden laadusta. Näillä nyt tiedettävillä prosenteilla on täysin mahdollista, että ne eivät ole olleet ns. elinkelpoisia. Mutta koska siirtoja on kuitenkin kaksi takana, lääkäri halusi senkin takia tsekata kohdun tilanteen.

        1. neiti Vainio
          30.6.2022, 20:51

          Taidan kysyä seuraavalla kerralla meidän lääkäriltä olisiko tuollainen koepala aiheellista ottaa minultakin. Meillä on viisi siirtoa takana, ja haluaisin kyllä varmistua, ettei kohdun olosuhteet aiheuttaisi epäonnistumisia. Minulta otettiin era-testiä varten viime kierrossa näyte limakalvolta, mutta en tiedä näkeekö sen tutkimisen yhteydessä muuta kuin sen reseptiivisen aikaikkunan.

          1. Jos era-testi ei tätä näytä niin kyllä sitä kannattaa pyytää. Toimenpide oli nopea ja helppo, eikä vaatinut esim. nukutusta tai puudutusta. Voimia!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *