On ja pysyy

Jos olisin optimistinen, sanoisin että siellä se nyt on ja pysyy! Minulla on siihen perusteluitakin:

Kohdun limakalvo näytti ultrassa paremmalta kuin koskaan ennen.

Tapasimme hedelmällisyyteen erikoistuneen ravintoterapeutin, jolta saimme hyviä vinkkejä ruokavalioidemme viilaamiseen ja lisäravinteisiin.

Olen joogannut ja ulkoillut säännöllisesti, en vauvan kiilto silmissä, vaan rennosti nauttien ja hyvää mieltä saaden.

Akupunkturisti toteutti minulle täydellisesti ajoitetun Paulus-protokollan mukaisen hoidon.

Jos minulla juuri nyt on hyvä mieli, niin eikö se ole vain hyvä asia? Se, että olen tällä hetkellä tyytyväinen ei tarkoita, että en tiedä mitä voi olla tulossa. Että kahden viikon päästä olen kaikkea muuta kuin hyvällä mielellä. Eikö olisi parempi nyt vain nauttia tästä, ajatella positiivisesti? Etten jatkuvasti muistuttaisi itseäni, että odotapas vain, ei tämä ilo kauaa kestä..! Ehkä ei kestäkään, onhan se jopa todennäköisempää että ei, mutta onko se pakko alituiseen pitää mielessä? Se on niin kuluttavaa ja se vie ajatuskapasiteetista varsin suuren siivun.

Olisihan se hyvä, mutta on vain niin vaikea antaa itsensä unohtaa, edes hetkeksi. Mutta nyt olen oikeasti sitä mieltä, että en olisi voinut tehdä enempää.