Olethan vielä siellä?

Elin positiivisen testin jälkeen ihanassa onnen kuplassa yli viikon verran. On ihmeellistä miten nopeasti koko olemus ja mieliala voivatkaan muuttua. Tuntui kuin harmaa verho olisi vedetty pois silmieni edestä, yhtäkkiä oli taas helppo hengittää, minulla oli energiaa ja kiinnostusta ympärilläni tapahtuviin asioihin, suunnittelin innoissani tulevia päiviä, viikkoja ja kuukausia. Kunnes ensimmäiset huolet alkoivat hiipiä mieleen.

Minulla on vain kaksi viikkoa vanha raskaustesti ja hcg-arvo todisteena tilastani. Mitä vain on voinut tapahtua tällä välillä. Ei minulla ole mitään varsinaista syytä epäillä keskenmenoa, ainoastaan syvä epäluottamus kehooni lapsenteossa. Verenvuotoa ei siis esimerkiksi ole ollut, mutta mielessäni kummitteleekin keskeytynyt keskenmeno ja tuulimunaraskaus.

Minulla on ollut testistä lähtien alavatsakramppeja sekä lievää menkkamaista jomotusta, ensin enemmän ja sitten vähemmän. Kun oireet alkoivat kadota, aloin tietysti epäillä onkohan raskaus jatkumassa normaalisti. Sitten kun krampit taas lisääntyi, muutama oli aika voimakaskin, huolestuin, että nyt se vasta menikin kesken.

Olisihan se pitänyt tietää, ettei kehon ja oireiden jatkuva kyttääminen lopu positiiviseen testiin. Mutta silti, luottaako tässä nyt vain pitäisi? Se on aika paljon pyydetty. Kyllä minä silti kohtelen vatsaani olettaen että siellä joku on, tai ainakin minä sitä iltaisin vatsaltani silitellen kyselen. Toivottavasti ei käy ilmi, että olen puhunut yksikseni.

Kun varasin ensimmäisen neuvola-ajan ja hoitaja kysyi puhelimessa miten olen voinut, vastasin totuudenmukaisesti, että erittäin hyvin. Paremmin kuin kertaakaan viimeiseen kahteen vuoteen. Varhaisultra on onneksi pian, kunhan siellä näkyy se mitä pitääkin, olen varmasti taas jonkin aikaa huoletta. Mutta kun on useamman vuoden ajan tottunut pelkäämään (ja kohtaamaan) pahinta, ei yksi onnistuminen sitten pystykään muuttamaan koko toimintamallia.

perhe ajattelin-tanaan raskaus-ja-synnytys
Kommentit (6)
  1. Huh, pystyn samaistumaan niin hyvin ajatuksiisi! Mutta osaltani voin todeta, että se testien jatkuva tekeminenkään ei sitä auvoista rauhaa välttämättä takaa, vaan johtaa herkästi viivojen ylianalysoimiseen sekä kaikenlaisten muiden skenaarioiden kehittelemiseen. Samoin juuri tuo, että ajoittaisten vatsakramppien kohdalla sitä pohtii, onko tämä nyt sitten keskenmeno, vai onko kaikki juuri kuten pitääkin, mutta kun kramppeja taas ei ole, ajatukset ovat silti ihan samat 😄 Meillä varhaisultra häämöttää 1,5 viikon päässä ja tuo aika tuntuu pit-käl-tä. Mutta neuvolasta todettiin mielestäni osuvasti, että tämän kaiken keskellä olisi tärkeää koittaa luottaa siihen, että kaikki voi olla myös todella hyvin. Toivon niin kovasti, että teillä kaikki sujuisi tästä eteenpäin juuri kuten pitääkin! 💛

    ( https://www.lily.fi/blogit/kuuvuosi/ )

    1. neiti Vainio
      13.10.2022, 19:07

      No niinpä, kun mitenkään päin ei ole hyvä, mutta silti sitä etsii ja etsii jotain, mitä tahansa, mikä vakuuttaisi siitä että kaikki kuitenkin olisi hyvin! Tuntuu niin hullulta välillä. Niin paljon onnea teillekin matkaan, toivottavasti kaikki menee vihdoin hyvin ❤️ Pitää yrittää muistaa, että kaikki voi tosiaankin olla hyvin. Menneet vastoinkäymiset ei onneksi nosta niiden todennäköisyyttä, vaikka siltä se monesti tuntuukin, varsinkin niiden vastoinkäymisten keskellä.

  2. En tiedä helpottaako mutta se on aika monella tuollaista se alkuraskauden aika. Aina on liikaa tai liian vähän oireita 😀 Tosin mulla oli niin pahoinvoiva olo aina koko alkuraskauden et keskenmeno oli ainut mitä en ehtinyt pelätä mut kaikkea muuta loppuraskaudessa sit kylläkin. Mutta kuten todettu, kuitenkin ehkä muistaa et asiat voivat mennä myös hyvin!

    1. neiti Vainio
      13.10.2022, 19:12

      Kyllä se oikeastaan helpottaa 😃 Rohkaisee ainakin! Että vaikka aavistelisin pahaa, sillä ei ole välttämättä mitään todellisuusperää, kunhan kuvittelen tapani mukaan pahinta. Ja kun suurin osa ystävistä on saanut lapsensa tänä aikana, kun se on ollut mulle vaikea asia, niin en ole kovin paljon halunnut mistään raskausjutuista kuullakaan, eli en tiedä mikä tässä on tavallista ja mikä ei. Tiedän oikeastaan vaan niistä epäonnistumisista ja keskenmenoista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *