Viime viikolla äitiyslomalla oleva työkaveri tuli käymään vauvansa kanssa toimistolla. En tiennyt hänen olevan tulossa, kun yhtäkkiä havahduin työpöytäni äärestä käytävältä kuuluviin iloisiin ääniin ja hihkaisuun täällä on vauva! Sykkeeni alkoi nousta ja paniikki herätä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse sinne mennä.

En tunne häntä kovin hyvin, hän jäi pois töistä pian sen jälkeen kun aloitin työt viime keväänä. En usko, että hänkään kaipasi juuri minun läsnäoloa tai jälleennäkemistä. Oli vain parempi antaa tilaa heille, jotka hänet oikeasti tuntevat. Ja kaikkein tärkeimpänä, miksi minun pitäisi teeskennellä olevani kiinnostunut hänen jälkikasvustaan?

Kun olin saanut ajatukseni järjestykseen, huomasin etten ollut edes ainoa, joka ei liittynyt ihastelupiiriin.

Stressasin siis taas ihan turhaan, mutta kun omassa päässä tällaiset tilanteet vaan saavat suhteettoman suuret mittasuhteet. Mielessä risteilee ajatuksia siitä mitä nyt pitäisi tehdä, miten selviän, paljastanko nyt kaiken, pahoitanko jonkun mielen, huomaako kaikki ahdistukseni ja mitä muutkin ajattelee? Ei siis mitään kovin rakentavaa tai rationaalista.

Tällaiset yllättävät tilanteet ovat rankkoja. Ehkä iso osa vaatimuksista ja odotuksista on vain omaa kuvitteluani, mutta silti niiden kohtaaminen yllättäen ja ilman varautumisen mahdollisuutta on kuluttavaa. Ja stressaavaa. Vapaa-ajan menoissa, tapahtumissa tai juhlissa on ihan odotettavaa törmätä raskaana oleviin naisiin, vauvoihin ja kaikkeen niihin liittyvään hälinään ja hössötykseen. Eikä sekään helppoa ole, mutta ainakin olen saanut mahdollisuuden valmistautua ja miettiä etukäteen erilaisia selviytymiskeinoja ja strategioita päästäkseni pois ahdistavista tilanteista. Monesti en ole lopulta edes tarvinnut niitä, sillä onneksi usein omat kuvitelmani ovat pahempia kuin mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Tämän tajuaminen on jo jossain määrin helpottanut akuuttia stressiäni ja etukäteen murehtimista. Tai sitten olen vain murehtinut ja stressannut jo niin paljon, että minulla on päässäni riittävä arsenaali toimintasuunnitelmia, että voin luottaa selviäväni lähes mistä vain.

Nyt tiedän selviytyväni vähintään kelvollisesti myös yllättävästä vauvavierailusta kesken rauhallisen työpäivän.Silloin voi tervehtiä työkaveria iloisesti mutta pikaisesti, ja pahoitella kuinka ei pääsekään mukaan lounaalle, koska on juuri siirtymässä neukkariin etäkokoukseen.