Selviytyjä

Viime viikolla äitiyslomalla oleva työkaveri tuli käymään vauvansa kanssa toimistolla. En tiennyt hänen olevan tulossa, kun yhtäkkiä havahduin työpöytäni äärestä käytävältä kuuluviin iloisiin ääniin ja hihkaisuun täällä on vauva! Sykkeeni alkoi nousta ja paniikki herätä, kunnes tajusin, että ei minun tarvitse sinne mennä.

En tunne häntä kovin hyvin, hän jäi pois töistä pian sen jälkeen kun aloitin työt viime keväänä. En usko, että hänkään kaipasi juuri minun läsnäoloa tai jälleennäkemistä. Oli vain parempi antaa tilaa heille, jotka hänet oikeasti tuntevat. Ja kaikkein tärkeimpänä, miksi minun pitäisi teeskennellä olevani kiinnostunut hänen jälkikasvustaan?

Kun olin saanut ajatukseni järjestykseen, huomasin etten ollut edes ainoa, joka ei liittynyt ihastelupiiriin.

Stressasin siis taas ihan turhaan, mutta kun omassa päässä tällaiset tilanteet vaan saavat suhteettoman suuret mittasuhteet. Mielessä risteilee ajatuksia siitä mitä nyt pitäisi tehdä, miten selviän, paljastanko nyt kaiken, pahoitanko jonkun mielen, huomaako kaikki ahdistukseni ja mitä muutkin ajattelee? Ei siis mitään kovin rakentavaa tai rationaalista.

Tällaiset yllättävät tilanteet ovat rankkoja. Ehkä iso osa vaatimuksista ja odotuksista on vain omaa kuvitteluani, mutta silti niiden kohtaaminen yllättäen ja ilman varautumisen mahdollisuutta on kuluttavaa. Ja stressaavaa. Vapaa-ajan menoissa, tapahtumissa tai juhlissa on ihan odotettavaa törmätä raskaana oleviin naisiin, vauvoihin ja kaikkeen niihin liittyvään hälinään ja hössötykseen. Eikä sekään helppoa ole, mutta ainakin olen saanut mahdollisuuden valmistautua ja miettiä etukäteen erilaisia selviytymiskeinoja ja strategioita päästäkseni pois ahdistavista tilanteista. Monesti en ole lopulta edes tarvinnut niitä, sillä onneksi usein omat kuvitelmani ovat pahempia kuin mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Tämän tajuaminen on jo jossain määrin helpottanut akuuttia stressiäni ja etukäteen murehtimista. Tai sitten olen vain murehtinut ja stressannut jo niin paljon, että minulla on päässäni riittävä arsenaali toimintasuunnitelmia, että voin luottaa selviäväni lähes mistä vain.

Nyt tiedän selviytyväni vähintään kelvollisesti myös yllättävästä vauvavierailusta kesken rauhallisen työpäivän.Silloin voi tervehtiä työkaveria iloisesti mutta pikaisesti, ja pahoitella kuinka ei pääsekään mukaan lounaalle, koska on juuri siirtymässä neukkariin etäkokoukseen.

perhe ajattelin-tanaan mieli
Kommentit (2)
  1. Mitähän mä oon käyttänyt? :D
    29.5.2022, 17:00

    Ai kauhea!
    Pystyn samaistumaan tähän ihan tosi paljon, vaikka tykkään näin lapsettomana lapsista. Mutta se, kun joku tuo _työpaikalle_ vauvan. Miksei voi sopia näkevänsä niitä työtyyppejä työpäivän jälkeen jossain pihalla? Tai työpäivän aikana jossain pihalla? Ärsyttää joka kerta.

    Tässä koronan aikana ei ole päässyt toisten nyyttien näkemisestä eroon edes etätöissä! Eräs työpaikan tyyppi oli jäänyt äitiyslomalle, enkä tiennyt tätä koska olin niin paljon etätöissä. En edes havainnut hänen poissaoloaan, koska tekee töitä eri päässä toimistoa, emmekä ole missään tekemisissä. Sitten yhtäkkiä hänen vauvansa kuva on meidän viikoittaisen sisäisen uutiskirjeen liitteinä! Uutiskirjeessä vain maininta ps. ”miten ihana XYZ:n vauva piristi meitä täällä toimistolla viikolla, tässä teillekin piristyskuva”. Meinasi lähteä kone ikkunasta kun huusin niin kovaa.
    Ihan kamalaa!

    Onneksi sun ei ollut pakko mennä tuonne paikalle. Onneksi meillä on myös ne etätyöt vähentyneet, ettei ole itsekään pakko altistua joillekin pakkovauvoille.
    On ihan eri, jos sen vauvan tervehtimisen saa itse valita.

    1. neiti Vainio
      30.5.2022, 19:57

      Apua, nyt menee vauvan mainostus kyllä jo vähän yli! Meillä tulee satunnaisesti toimiston whatsapp-ryhmään kuvaterveisiä lapsista, tyyliin ”näin täällä kiikutaan!”, mutta onneksi hyvin vähän. Oikeasti, ketä kiinnostaa? Välillä tulee kuvia myös koirista ja kissoista, joita katselen kyllä paljon mieluummin, mutta en nyt niitäkään kovin suurella mielenkiinnolla odottele 😃

      (Oot käyttänyt pariakin eri nimimerkkiä 😁)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *