Onneksi en tiennyt
Näitä asioita pohdin yöllä ennen ensimmäistä punktiota. Nyt olen saanut kaikkiin vastauksen ja voin todeta, että onneksi en tiennyt.
Kuuluuko vatsan vihloa tällä tavalla?
Kyllä kuului.
Miksihän vihlonta loppui, onko se normaalia?
Oli ihan normaalia, kysyin kätilöltä ennen punktiota.
Onneksi tänään ei tarvinnut pistää enää mitään.
Sitä, ettei tarvitse jatkuvasti piikittää itseään, ei huomaa arvostaa joka päiväisessä elämässä! Pian se on taas valitettavasti edessä.
Ehkä lääkkeistä huolimatta kaikki munarakkulat ovatkin nyt puhjenneet, eikä mitään saada kerättyä?
Ei ollut, vaikka jostain olin lukenut, että näinkin oli käynyt. Siksi stressasin. Tarinan opetus on, älä lue liikaa anonyymien kokemuksia netistä ennen punktiota.
Mitä jos kaikki menee pieleen?
Kaikki ei onneksi mennyt pieleen, punktion tulos oli jopa hyvä ja komplikaatiostakin selvisin, vaikka vähän pidemmän kaavan kautta.
Löytääköhän mies parkkipaikan helposti ja ehtii ajoissa hakemaan minua?
Mies oli oikein hyvissä ajoin hakemassa ja suorittamassa omaa osuuttaan. Juuri ennen punktiota lääkäri kertoi nähneensä mieheni käytävällä ja tieto jotenkin rauhoitti. Koronarajoitusten vuoksi toimenpiteeseen ei siis saanut tulla mukaan, toivottavasti seuraavalla kerralla on toisin. Ainakin alkionsiirtoihin sai jo tulla puoliso mukaan.
Voisinko oikeasti tulla raskaaksi tämän hoidon avulla?
No en ainakaan ensimmäisessä hoitokierrossa.
Ehkä jo ensi kierrossa voidaan tehdä pakastetun alkion siirto.
Hematooman ja tulehduksen vuoksi ei sitten voitukaan, ja häiden vuoksi ei sitä seuraavassakaan.
Mitä jos munasoluista löytyykin joku vika, enkä voi edes tulla omilla sukusoluilla raskaaksi?
Ei onneksi löytynyt, 10 munasolusta 8 hedelmöittyi, joista 6 pakastettiin.
Toivottavasti saamme enemmän kuin yhden alkion pakkaseen. Edes kaksi.
Saatiin tosiaan kuusi, mutta yhden siirron ja jatkoviljelyn jälkeen saatiin toinen siirto ja tyhjä pakkanen.