Tällaistako elämä on, kun ei tarvitse koko ajan pitää mielessä erilaisten hormonien piikittämis- ja laastarointiaikatauluja? Kun ei tarvitse olla kellon tarkkuudella työntämässä kapseleita suuhun tai alakertaan? Onpa ihmeellisen vapaata. Ei sillä, että lapsettomuuden voisi jotenkin unohtaa, mutta että sen eteen ei tarvitse aktiivisesti tehdä asioita, tuo kyllä hetken helpotusta.

Pidämme nyt kahden kuukauden tauon ennen kuin aloitamme uuden IVF-kierroksen. Tai oikeastaan puolentoista kuukauden, seuraava hoito tehdään flare up -kaavalla, joten se alkaa jo edellisen kierron ovulaatiotesteillä ja jatkuu siitä viikon päästä estrogeenipillereillä. Muuten lääkkeet ja määrät pysyvät lähes samoina, flare upin pitäisi vain estää yhden munasolun kasvamisen liian nopeasti, kuten viimeksi kävi. Viimeksi punktion jälkeen tullut tulehdus ei myöskään nosta riskiä saada se uudelleen, mutta silti varotoimenpiteenä saan antibiootit jo munasolujen keräyksen yhteydessä. Jospa seuraava keräys ja toipuminen menisi hieman helpommin kuin ensimmäinen.

Nyt on kuitenkin vielä aikaa kerätä voimia. Olen haaveillut lomasta koko kesän ja nyt päätimme lähteä syyskuussa viikoksi reissuun. Olemme varanneet majoituksen sympaattisesta majatalosta, suunnitelleet vaellusreittejä luonnonpuistoihin ja uintiretkiä viereiseen jokeen. On ihanaa, kun voi haaveilla jostain ja myös toteuttaa sen.

Lapsettomuutta ei kuitenkaan tosiaan voi unohtaa ja tämän kierron ovulaatio sattuu sopivasti maanantaille. Se tarkoittaa sitä, että seksiä ei tarvitse erikseen ajoittaa vaan se on kivaa viikonlopun viettoa. En ole kertonut miehelle ovulaatiosta ja olen aika varma ettei hän ole niin kartalla kierrostani, että osaisi sen laskea, vaikka tietäänkin kuukautisten alkamis- ja loppumispäivän. Mutta ei tämä edes ole varsinainen yrityskierros. Haluan vain antaa ihmeille mahdollisuuden.