Huono lohdutuspalkinto
Tätiys on aika huono lohdutuspalkinto. Tämä tuli ensimmäisen kerran mieleeni, kun viime kesänä ystäväni iloitsi puolestani: tätiys on ihanaa, saa ne parhaat palat, mutta ei ole velvollisuuksia! Hän on itse ollut täti jo lukioikäisestä asti ja viime kesänä odotti itse esikoistaan, jonka saaminen oli hänen onnekseen hyvin helppoa. Me olimme silloin aloittaneet lapsettomuustutkimukset.
Nyt pääsin pitkästä aikaa viettämään aikaa mökillä perheeni kanssa, ja myös siskonlapseni oli siellä viikonlopun. Lapsi on ihana, nautin suuresti hänen seurastaan ja hänen kanssa puuhailusta. Hän on 1-vuotiaiden tavoin niin hurmaavan välitön tunteissaan ja oli viihdyttävää seurata hänen edesottamuksiaan. Tuntuu hyvältä, kun lapsi haluaa syliin, tunnen itseni tärkeäksi ja tarpeelliseksi.
Mutta kun tätiyttäni korostettiin tyyliin tuntuupa oudolta sanoa sinua tädiksi tai menehän tädin syliin, se on paras tai katso, täti toi sinulle mustikoita, se tuntui pahalta. Siskoni on minulle rakas ja niin on hänen lapsensakin. Mutta en halua luoda suhdetta häneen muiden määrittelemänä tai ulkoa päin tulevasta painostuksesta. En halua jatkuvaa muistutusta siitä, että olen tosiaan täti, en äiti.
Kukaan perheessäni ei tarkoittanut pahaa kutsumalla minua tädiksi, todennäköisesti juuri päinvastoin. He yrittivät ehkä piristää ja lohduttaa korostamalla erityisasemaani suhteessa lapseen, olenhan hänen ainoa tätinsä. Mutta silti se tuntui ikävältä. En halua tyytyä tätiyteen, tai että minua pitäisi muistuttaa olla jotenkin erityisen onnellinen siitä. Minä olen jo.
En saanut pahalta mieleltäni sanottua, että olen mieluummin ihan Katariina, kuten aina ennenkin. Jos tädittely jatkuu samanlaisena, aion sanoa asiasta. Nyt kun olen ehtinyt miettiä pahan mieleni syitä itsekseni, saan asiani sanottua loukkaamatta ja loukkaantumatta.
Olin koko viikon sitä stressaantuneempi mitä lähemmäs viikonloppua tultiin. Ja testipäivää. Onneksi huomenna tämä piina taas loppuu, toinen kerta on ollut paljon pahempi kuin ensimmäinen. En usko, että tämä voisi päättyä näin onnellisesti jo nyt. Toivon silti, mutta sillä tavalla maltillisesti.