Olen valmistautunut tulevaan pakastetun alkion siirtoon niin monin poppakonstein, etten olisi itsekään vielä vuosi sitten uskonut. Olen edellisen kuukauden aikana juonut vadelmanlehtiteetä ja granaattiomenamehua, syönyt saksanpähkinöitä, avokadoja ja tuoretta ananasta kovine keskustoineen, jotta kohdun limakalvo paksuuntuisi ja olisi optimaalinen alusta kiinnittymiselle. Alkuvuodesta aloin syödä proteiinipainotteisemmin fertility diet -ruokavalion mukaisesti. Jossain kerrottiin Välimeren ruokavalion olevan paras hedelmällisyyden kannalta, joten olen ottanut senkin syömisteni ohjenuoraksi. Olen käynyt akupunktiossa noin kerran kuussa marraskuusta lähtien ja lisännyt iltavenyttelyihin hedelmällisyyttä lisääviä asanoita.
Näiden lisäksi päivittäiseen rutiiniin on jo yli vuoden kuulunut raskausmonivitamiini, femiflor-maitohappobakteeri, d-vitamiini ja rautatabletti. Näitä en kuitenkaan lue poppakonsteiksi vaan ihan järkevän, raskautta yrittävän ihmisen lisäravinteiksi. Samaa en voi sanoa ylläluetelluista.
Olen kuitenkin pitänyt järjen mukana näiden kikkojen kanssa siinä mielessä, että teen, syön ja juon vain asioita, jotka tuntuu ja maistuu hyviltä. (No ananaksen keskusta on kyllä aika puisevaa.) Syön muutenkin terveellisesti ja monipuolisesti, joten en usko että minun tapauksessani ruokavaliomuutoksilla voisi olla enää kovin suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Vaikka silti selkeästi jollain tasolla uskon. Tai ainakin varmistelen, että ei tarvitse sitten jossitella ja syyttää itseä, jos tämä epäonnistuukin.
Enkä minä silti koko aikaa syö ”oikein”. Paheeni on sipsit ja ranch-dippi, ja tänään ultrasta tullessa ostin mukaan Arnoldsin suklaa-hasselpähkinä donitsin.
Ultrassa tarkistettiin kohdun limakalvon paksuus, 7mm, eli minulle ihan normaali paksuus kiertopäivälle 11. Poppakonstini eivät siis olleet vaikuttaneet limakalvon paksuuteen, mutta sen sijaan luulenkin niiden vaikuttavan laatuun. Kasvatamme limakalvoa vielä estradotin avulla vähän lisää ja alkionsiirto tehdään ensi viikon tiistaina. Ehdin vielä hyvin tankata hedelmällisyysruokiani. Hyvä mieli ja orastava toivo alkaa kuitenkin uhkaavasti lisääntyä siirron lähestyessä, ja yritän parhaani mukaan pitää ne kurissa.
Mieltä madaltavia asioita tapahtuu kuitenkin lähes päivittäin, esimerkiksi viime perjantaina sain kuulla kahdesta uudesta raskaudesta. Tänään klinikalla odottaessani vuoroani käytävälle tuli toisen lääkärin huoneesta iloinen pariskunta. Aika epäilyttävää lapsettomuusklinikalla ajattelin, ja pian sain varmistuksen aavistukselleni, kun lääkäri toivoi kaiken menevän hyvin ja nainen vastasi pitävänsä peukut pystyssä. Jopa tässä ympäristössä raskausuutiset saivat minut harmistumaan. Se on aika surullista.
