Tämä ei ole hääblogi, mutta haluan kuitenkin (ainakin) postauksen verran fiilistellä tulevaa päivää ja kaikkea ihanaa siihen liittyvää. Vaikka häihin on liittynyt stressiä vallitsevan tilanteen takia, nyt innostus ja odotus ovat taas nostaneet päätään, kun nyt näyttää siltä, että toukokuun juhlat tosiaan onnistuvat!
Kävin viime viikonloppuna koekampauksessa ja voi että siitä tuli kaunis! Halusin boheemin ja romanttisen, mutta kuitenkin tyylikkään niskanutturan. En ollut varma onko tällainen yhdistelmä mahdollinen, mutta niin vain kampaaja osasi loihtia kampauksen, joka oli juuri sitä mitä olin haaveillut ja hatarasti yrittänyt kuvailla. Hiuksiini tulee koristeeksi harsokukkaa, jota tulee myös kimppuuni ja miehen vieheeseen. Kukkiin tulee lisäksi vaaleansinistä hortensiaa, tummanpunaista neilikkaa ja eukalyptusta sidottuna sillä tavalla rennosti, kuin suoraan puutarhasta poimittuina.
Teen meikin itse, koska olen ihan hyvä meikkaamaan ja välineet ja suurin osa tuotteista minulta löytyvät jo valmiina. Ostin vain hyvän ja kestävän mineraalimeikkipuuterin ja uuden huulipunan. Tai siis uusia huulipunia, eihän niistä voi pelkkien kämmenselkään vetäistyjen söhryjen perusteella löytää täydellistä kertaheitolla. Rakastan huulipunia, ja valkoisen puvun kanssa värit vielä korostuvat niin kauniina ja puhtaina. Meikkini tulee olemaan kuulas ja luonnollinen marjaisen punaisilla huulilla. Irtoripsiä en ole ennen itse itselleni laittanut, mutta ostin nyt tupsuja, joita lisään silmien ulkonurkkiin tuomaan näyttävyyttä katseeseen. Tai lisään jos opin ne laittamaan, ja onhan tässä on vielä melkein kuukausi aikaa harjoitella.
Pukuni on oikeastaan perintöpuku, olen kolmas morsian suvussani, joka käyttää samaa helmaa. Pukuni on siis kaksiosainen, josta yläosa on vielä nypläyksen alla äidin käsityöhuoneessa. Yläosa on yksinkertaisen graafista valkoista pitsiä ihonvärisellä vuorikankaalla, josta kuvio erottuu kauniisti ja pääsee oikeuksiinsa. Menemme äitini luo viettämään vappua, jolloin voidaan myös tehdä viimeinen sovitus, enkä malta odottaa! Äiti on lähettänyt tasaisin väliajoin kuvia puvun edistymisestä, olen saanut nähdä kuinka venepääntie muodostuu, kuviot edistyy ja holkkihihojen pitsit valmistuvat pikku hiljaa. Parasta on, että yläosa jää minulle käyttöön häiden jälkeenkin. Seuraavan kerran aion pukea sen päälleni ensi vuoden hääpäiväjuhliimme.
Entäs sitten sormus! Se vasta ihana onkin ja siitä saan onneksi nauttia pidempään kuin päivän, kuten lähes kaikista muista hääpäivän asioista. No mies jää myös nautittavaksi, toivon mukaan koko loppuelämäksi, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia. Ehkä kirjoitan sormuksesta erikseen, edes kohtaaminen mieheni kanssa ei nimittäin ollut yhtä kaunis rakkaustarina kuin sormuksen löytäminen. Siinä oli jotain johdatusta ja tähän sormukseen haluan sitoutua loppuelämäkseni. Mieheen toki myös.
Tekisi mieli postata blogi täyteen kuvia kampauksesta, sormuksesta, kukista ja kaikista niistä ideoista ja yksityiskohdista, joita olen pian vuoden pyöritellyt. Blogin anonymiteetin kannalta se ei vaan olisi hyvä ratkaisu, olen kuitenkin lähettänyt kaikki samat kuvat jo kaikille ystäville ja perheenjäsenille. Mutta se ei selkeästi riitä, hehkuttamisen tarve levittäytyy tännekin!
