Meidän ongelmista lapsen saamisessa tietää kaksi parasta ystävääni, äitini ja siskoni miehineen. Isäni tietää, että aloimme yrittää keväällä 2018, ja kun ilouutisia ei ole alkanut kuulua uskoisin hänen ymmärtäneen meillä olevan samoja ongelmia kuin siskollani. Miehen vanhemmat eivät tiedä. Emme ole nähneet heitä pian vuoteen, eikä tässä vielä ole ollut oikein mitään kertomistakaan. Kunhan rankemmat hoidot alkavat, mies aikoo kertoa heillekin. He tulevat keväällä häihimme, mutta en ole varma että mies haluaa silloin puhua asiasta. Hän tykkää vältellä ikävistä asioista puhumista (kuten vanhempansakin), eikä varmaan halua ”pilata” vanhempiensa lomamatkaa ja häitä edeltävää viikkoa.

Myös yksi työkaverini tietää. Menin kertomaan hänelle, että olemme aloittaneet yrittämisen, silloin kun olin vielä optimistinen (naiivi?) ja kuvittelin, että vuoden sisään uutinen kuitenkin kerrotaan kaikille. Olemme tavanneet jonkin verran myös töiden ulkopuolella, mutta meistä ei tullutkaan niin läheisiä kuin miten silloin ajattelin ystävyyssuhteemme kehittyvän ja nyt minua kaduttaa, että kerroin. Viime viikolla hän kertoi ystävästään, joka sai juuri lapsen ja yhtäkkiä kysyi, vieläkö me yritämme. Menin tosi vaikeaksi, kysymys tuli niin yllättäen ja oli muutenkin tahditon… Olin toivonut hänen unohtaneen asian. Sanoin jotain epämääräistä, että saa nähdä, katsotaan ja vaihdoin puheen aihetta. Eiköhän hänkin osannut tästä jotain päätellä.

Mies ei halua kertoa ystävilleen, vaikka heidänkin joukossa on se yksi, joka aina heidän jutellessa kyselee milloin te oikein aiotte hankkia ja pitäisi teidänkin jo hankkia. Minä en itse halua kertoa enää kenellekään muulle, mutta en olisi sitä vastaan, että miehelläkin olisi joku, jonka kanssa puhua asiasta. Vaikka ei hän ole kovin paljon puhumishaluja osoittanutkaan. Mutta tuollaista utelua en kestäisi keneltäkään, olen miettinyt etukäteen miten niihin voisi vastata tiukasti mutta arvokkaasti, siten että kysyjä ymmärtäisi hävetä ja olla hiljaa, mutta etten kuitenkaan paljastaisi liikaa. En ole vielä keksinyt. Paras ideani tähän mennessä on ollut vaihtaa aihetta, aloittaa keskustelu luontevasti vaikka vallitsevasta säätilasta ja sitten kohteliaasti poistua paikalta itkemään.