Kun aidosti arvostat joka ainoaa kokemaasi negatiivista tunnetta, niin olet todella mestarillinen tietoinen luoja. Eli havaitset kyllä negatiivisen tunteesi, mutta koska tiedostat tunnetaajuutesi laskun – ja ymmärrät, mikä on negatiivisen tunteesi todellinen viesti – niin et jää ”kärsimään” matalasta tunnetilastasi, vaan pyrit ajatuksiasi tietoisesti toisaalle kohdentamalla, tai ajatusmelun kokonaan meditaatiossa hiljentämällä, sallimaan tunnetaajuutesi kohoamisen.

Tunnettuja esimerkkejä tästä tekniikasta on ns. gandhilainen väkivallaton vastarinta, ja profeetta Jeesuksen opettama ”käännä toinenkin poski” -tekniikka. Ja myös itämaisten itsepuolustuslajien alkuperäisenä tarkoituksena on ollut hyökkäyksen torjuminen mielenhallinnalla, eli säilyttämällä korkea tunnetila, eli olemalla tuntematta vihaa ja pelkoa.

Eli jos toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa ja uhkaa sinua, niin jos säilytät oman korkean tunnetilasi, ja tunnet rakkautta ja myötätuntoa hyökkääjää kohtaan, niin hyökkääjä ei voi jatkaa hyökkäystään, koska tunnetaajuutenne ovat niin erilaiset.

Suurin osa ihmiskunnasta tulkitsee negatiivisten tunteiden tarkoituksen kuitenkin väärin. Emme siis tunne negatiivisia tunteita siksi, että meille tapahtuu jotakin ”pahaa”, vaan tunnemme negatiivisia tunteita siksi, että havaitsisimme oman tunnetaajuutemme laskun – eli sen, että olemme ajautuneet kokemustemme tai ajatustemme seurauksena eroon omasta korkeammasta minästämme.

Eli jos pelkäämme, niin pelko kertoo meille, että mitään pelättävää ei todellisuudessa ole. Mutta KOSKA pelkäämme, niin  negatiivinen tunteemme vetää puoleemme lisää negatiivisia kokemuksia. Pelon viesti siis on, että jos haluamme elää toiveidemme kaltaista elämää, eli toteuttaa toiveitamme, niin meidän ei tule pelätä esimerkiksi tulevia epäonnistumisia, sillä manifestoimme toiveitamme vain korkeassa tunnetilassa – siis samassa taajuudessa, jonne olemme ne itse luoneet. Korkeampi minämme elää aina nykyhetkessä, ja luomme joka hetki seuraavaa hetkeä, eli siinä mielessä ”pelko luo syytä pelkoon”, että pelko luo ei-toivottua tuleviin hetkiimme. Mutta pelon tunteella luomissamme ei-toivotuissa kokemuksissakaan ei ole lopulta mitään pelättävää, eli pelosta johtuva kärsimys on aina turhaa.

Huolten kantaminen on myös turhaa pelkoa, sillä jos olemme korkeassa tunnetilassa, niin emme koe huolta, vaan saamme aina tarvittaessa  inspiraatioita omalta korkeammalta minältämme ratkaista ongelmia. Eli aina kun  kysymme, niin saamme aina välittömästi vastauksen korkeammalta minältämme. Meidän ei siis tarvitse jäädä KANTAMAAN huolta, vaan voimme vastaanottaa vastauksen kysymykseemme heti kysymyksen herättyä. Matalassa tunnetilassa emme havaitse vastausta, kun taas korkeassa tunnetilassa vastaanotamme vastauksen. Jos jonkun suuren toiveemme lopullinen toteutuminen vaatii lisää kysymyksiä ja vastauksia, niin meidän ei silti tule olla huolissamme, vaan  voimme olla huolettomia, ja luottaa siihen, että kaikki asiat tapahtuvat universumissa aina synkronisesti täsmälleen oikeaan aikaan, eli juuri sillä hetkellä, kun ne ovat ”kypsiä” manifestoitumaan. Sillä elämämme ei joka tapauksessa tule koskaan ”valmiiksi”, vaan joku toiveemme on joka hetki aina ns. kypsymistilassa.

Vastaus kaikkiin kysymyksiimme ja ongelmiimme välittyy meille siis aina ”helpoimman polun kautta”. Eli jos vaikkapa joku esine on meiltä hukassa, ja olemme huolissamme, niin emme voi löytää esinettä, ennen kuin  huolemme hälvenee, ja tunnetilamme kohoaa, eli keskitymme vaikkapa johonkin aivan muuhun asiaan. Korkeampi minämme saattaa ohjata meidät etsimämme esineen luokse esimerkiksi siten, että saamme impulssina mieleemme ajatuksen hakea joku aivan toinen esine paikasta, jossa aiemmin hävinneeksi uskomamme esinekin on. Eli jos uskomme, että joku asia on hukassa, niin se on hukassa, eli emme voi löytää sitä.

Samoin jos uskomme, että emme voi koskaan löytää itsellemme puolisoa, ja olemme siis epäuskomme tähden matalassa tunnetilassa, niin emme voi löytää tuota puolisoa, vaikka potentiaalinen puolisomme seisoisi edessämme. Sillä matalassa tunnetilassa ollessamme emme tunnista häntä mahdolliseksi tulevaksi puolisoksemme!

Jos suremme läheisemme kuolemaa, niin surun tunteemme kertoo meille, että mitään surtavaa ei ole, sillä kuolemaa ei ole olemassa. Läheisemme, jotka ovat kokeneet ns. fyysisen kuoleman, ovat koko ajan läsnä elämässämme, ja olemme yhteydessä heihin koko ajan KORKEASSA tunnetilassa, eli taajuudessa, jossa he nyt ovat, ja jossa suurin osa meidän omastakin olevaisuudestamme koko ajan on. Ns. kuolleet eivät kuitenkaan ole olemassa erillisinä ”sieluina”, vaan korkean tietoisuuden ulottuvuutena, puhtaana positiivisena energiavirtana. Ja aivan samoin me ns. elävätkään emme ole erillisiä, vaan korkeassa tunnetilassa olemme kaikki yhtä ja samaa, puhtaan rakkauden energiavirtaa. Erillisyyden kokemuksemme on harha, joka johtuu vain fyysisen elämämme ja luomistyömme kannalta välttämättömistä, matalista tunnetiloista.

Eli jos tunnet vihaa toista ihmistä kohtaan, niin tunnet vihaa siksi, että ”vihaat itseäsi”, eli olet vihatessasi erossa omasta korkeasta olemuksestasi, joka on siis myös vihaamasi ihmisen korkea olemus. Vihasi on tärkeä tunne, koska mitä voimakkaampi on vihan tunteesi, niin sitä voimakkaampi on myös rakkauden tunteesi, jonka vihasi luo. Mutta sinun ei siis tarvitse koskaan JÄÄDÄ vihaamaan ketään, ei itseäsi eikä muita. Riittää, että havaitset negatiivisen tunteesi, kuin liikenneopasteen, joka johdattaa sinut kohti rakkautta.

Kaikki tuntemamme negatiiviset tunteet, ja kanssaihmistemme kokemat negatiiviset tunteet ja teot, ovat siis kuitenkin arvokkaita siksi, että vain niiden avulla voimme harjoitella pyyteetöntä rakkautta, eli oppia olemaan reagoimatta toisten ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin siten, että oma tunnetilamme laskee.

Läheistemme negatiivisten tunnetilojen, ja negatiivisen käytöksen jatkuminen paljastaa meille myös sen, että OMA tunnetilamme on laskenut, sillä läheisemme peilaavat eli ilmentävät vaikutuspiirissämme aina myös omaa tunnetaajuuttamme.

Eli siksi kaikki negatiiviset kokemuksemme antavat meille korvaamattoman arvokkaan tilaisuuden harjoitella rakkautta ja myötätuntoa ilman MITÄÄN ehtoja, niin kanssaihmisiämme, kuin omaa itseämmekin kohtaan – eli oppia täydellistä  luottamusta universumin, ja oman korkeamman olemuspuolemme huolenpitoon.

Jos olet usein korkeassa tunnetilassa, ja manifestoit toiveitasi todeksi, niin sinun positiivisesta energiastasi on iloa ja hyötyä myös kanssaihmisillesi. Mutta älä jää ”odottamaan” muita ihmisiä silloin, jos he vastustavat virtausta, eli ovat negatiivisessa tunnetilassa! Sillä jos jäät heitä odottamaan melomalla vastavirtaan, niin sinäkään et enää kulje myötävirtaan, ja te jäätte molemmat karikoihin, ettekä pääse eteenpäin.

Tästä syystä sääli ja empatia eivät koskaan ole hyödyllisiä tunteita kenenkään kannalta: Jos sinä tunnet sääliä matalassa tunnetilassa olevaa läheistäsi kohtaan, niin oma tunnetilasi laskee, ja te molemmat vedätte puoleenne ongelmia, eli ei-toivottuja asioita. Sääli on siis todellisuudessa  yhtä hyödytön tunne, kuin ylenkatse, halveksunta ja viha. Viha sentään vapauttaa meidät masennuksesta, mutta säälivä ihminen puolestaan sallii usein oman tunnetilansa laskea, eli kulkee ”taaksepäin” omien toiveidensa virrassa.

Mutta jos sinä tunnet korkean taajuuden tunteita, myötätuntoa ja rakkautta, niin myös läheisellesi on tunnetilastasi hyötyä, koska korkeassa tunnetilassa oleva ihminen on aina vaikutusvaltaisempi, kuin tuhannet matalissa tunnetiloissa olevat ihmiset.

Oli elämäntilanteesi tällä hetkellä millainen tahansa, niin ”se on mikä se on”. Mutta voit joka hetki valita korkean tunnetilan, eli korkeamman minäsi ohjauksen, sen vastustamisen sijasta. Eli samoin kuin kompassi ohjaa sinua aina tiettyyn valitsemaasi ilmansuuntaan, niin samoin korkeassa tunnetilassa kuljet aina kohti optimaalista ratkaisua, ja polkusi on helpoin mahdollinen, olit missä tilanteessa tahansa juuri nyt.

Emme siis koskaan voi tehdä elämässämme ”kohtalokasta virhettä”, vaan voimme aina löytää ratkaisun, joka johtaa parempaan. Sillä se kaikkein lopullisinkin ratkaisu, eli fyysinen ns. kuolema, on aina suunnaton vapautus, vapautus kaikista negatiivisista tunteista. Et kuitenkaan voi valita ratkaisuksesi ongelmiisi fyysistä kuolemaa, jos se ei ole sydämesi todellinen toive, vaan silloin sinulle on aina tarjolla sellaisia ratkaisuja, joita todella toivot.

Jos elämässäsi on muita ihmisiä eli läheisiä, niin et siis voi koskaan luoda heidän todellisuuttaan, mutta voit aina ja joka hetki luoda omaasi. Ja jos kuljet korkeassa tunnetilassa myötävirtaan, niin virtaus sinun allasi pääsee kiihtymään. Läheisesi  valitsevat itse, haluavatko he pysyä mukanasi, vai jättäytyä matalammissa tunnetiloissa jälkeesi. Tämä saattaa kuulostaa sinusta julmalta, mutta muista, että emme voi muuttaa universumin lakia, joka antaa jokaiselle ihmiselle täysin vapaan tahdon luoda itse omaa elämäänsä.

Ja aina kun tunnet myötätuntoa ja rakkautta, niin olet joka tapauksessa onnellinen, sillä onnellisus on aina vain korkea tunne. Jos läheisesi ei tunne itseään onnelliseksi, vaan vaikkapa vain ärsyyntyy siitä, että sinä luotat elämään ja nautit siitä, olosuhteista riippumatta, niin eronne on lopulta väistämätön. Ja tunnetaajuuksienne ero nopeuttaa tätä prosessia, sillä eri tunnetaajuudella olevat ihmiset elävät aina kirjaimellisesti ”eri maailmoissa”.

Elämäsi tarkoitus on kuitenkin ilo ja onnellisuus, joten valitsemalla itse korkean tunnetilan, tulet löytämään lisää iloa ja onnellisuutta, ja törmäät myös muihin ihmisiin, jotka ovat korkeassa tunnetilassa. Et siis todellakaan jää yksin, vaikka erkanisit matalaan tunnetilaan jääneistä läheisistäsi, vaan löydät juuri sellaisia ihmisiä elämääsi, joita olet toivonut. Sillä korkeassa tunnetilassa ollessamme toiveemme toteutuvat aina. Korkeassa tunnetilassa ollessamme, eli tuntiessamme pyyteetöntä rakkautta itseämme ja muita kohtaan, ei siis ihmissuhteen päättyminenkään ole tuskallinen.

Mutta eroon päätymisen ohella on  aivan yhtä mahdollista, että matalassa tunnetilassa kipuillut, ja virtausta vastustanut läheisesi, toivookin suhteenne jatkuvan, tuntee rakkautta, eli sallii  oman tunnetilansa kohota, sillä jokaisen ihmisen perusolemus on korkea taajuus, ja olemme kaikki korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia maan päällä.  Ja tällöin hän ilmentää sinun seurassasi parhaita puoliaan, sillä korkeassa tunnetilassa me kaikki olemme ”parhaimmillamme”, täynnä rakkautta ja myötätuntoa, elämäniloa ja innostusta – emmekä vastusta, kritisoi tai tuomitse ketään. Tällaisessa tilanteessa eron partaalla  ollut parisuhde voi siis ”syntyä uudelleen”.

Jos siis sinulla on vaikkapa oman puolisosi kanssa ollut paljon erimielisyyksiä, ja olet tuntenut, että ”ette sovi toisillenne”, niin jos olettekin molemmat korkeassa tunnetilassa, niin näette toinen toisistanne vain ne parhaat puolenne, eli ”korkeammat olemuksenne katsovat toinen toisiaan”.

Eli kun yleensä sanotaan, että ”rakkaus sokaisee”, ja että arkielämä tuo esiin todelliset realiteetit parisuhteissa, niin totuus on aivan päin vastoin! Rakastumisen tila tuo meissä itsessämme esiin todellisen, korkean  olemuksemme, ja rakastuessamme näemme myös toisessa ihmisessä hänen ”täydellisen sielunsa ja jumaluutensa”. Mutta arkielämässämme kokemamme negatiiviset tunteet taas saavat meidät näkemään kumppanissamme virheitä, jotka ovat pelkkää negativisten tunteiden luomaa harhaa – ja AINA heijastus vain omista riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteistamme.

Et siis koskaan ole sydämetön ja julma, jos valitset korkean tunnetilan, olosuhteista ja muiden ihmisten matalammista tunnetiloista välittämättä, vaan ainoastaan rakkaudella ja myötätunnolla voit auttaa itseäsi ja muita. Toisen ihmisen mataliin tunnetiloihin laskeutuminen ei ole koskaan  rakkaudenosoitus, eikä todiste rakkaudesta! Jos uhraudut toisen ihmisen puolesta, niin mahdollistat itse oman kärsimyksesi – toinen ihminen ei ole koskaan syyllinen uhrinosaasi.

Eli vain tuntemalla onnellisuutta juuri nyt kuljet elämässäsi myötävirtaan, kohti todellisia toiveitasi. Ja tuntemalla täysin pyyteetöntä rakkautta myös läheisiäsi kohtaan autat myös heitä kulkemaan kohti heidän omia unelmiaan.

Et siis koskaan voi saada keneltäkään rakkautta, tuntematta itse rakkautta. Etkä voi vaatia ketään toista ihmistä tekemään itseäsi onnelliseksi, vain sinä itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Ja valitsemalla tietoisesti korkean tunnetilan, eli arvostamalla itseäsi ja elämääsi, kuljet aina kohti TODELLISIA toiveitasi.

Esimerkiksi, jos tunnet mustasukkaisuutta edellisestä puolisostasi, niin vastustat matalassa tunnetilassasi todellista toivettasi, sillä jos olet kokenut eron, niin olet itse luonut itsellesi tuon eron, eli olet toivonut sitä. Muista, että matalissa tunnetiloissa ollessamme myös EI-TOIVOTTU toteutuu, eli onkin ”toive”. Todellinen olemuksesi, ”korkein sinussa”,  rakastaa kaikkia elämässäsi koskaan olleita ihmisiä, täysin riippumatta heidän teoistaan. Mustasukkaisuus on tunnetta omasta arvottomuudesta, eli mustasukkainen ihminen todellisuudessa kieltää oman arvonsa, ja uskoo olevansa ”toisten armoilla”. Luomme myös mustasukkaisuutta meissä aiheuttavat tilanteet itse, eli yritämme väkisin hallita sellaista ihmistä, jota kohtaan emme todellisuudessa tunne rakkautta. Tästä syystä myös kaikkein mustasukkaisimpia ihmisiä ovat sellaiset, jotka kokevat itse syyllisyyttä, eli kokevat itse itsensä epärehellisinä ja rakkaudettomina.

Voit tunnetasolla vapauttaa itsesi milloin tahansa mistä tahansa menneisyydessä kokemistasi negatiivisista tapahtumista ajattelemalla tietoisesi rakkaudella ihmisiä, joiden olet kokenut tehneen sinua kohtaan väärin. Sillä viha, kauna ja katkeruus ovat aina ”vääriä tunteita”, eli korkeampi minäsi ei koskaan tunne vihaa, kaunaa eikä katkeruutta!

Päästä siis ihmissuhteissasi irti kontrolloinnin tarpeestasi, sillä jos yrität hallita muita ihmisiä, niin pysyt itse matalassa tunnetilassa, ja luot siten kärsimystä ensisijaisesti itsellesi. Vain sallimalla täydellisen vapauden läheisillesi, ja tuntemalla myötätuntoa heitä kohtaan, myös sinä itse voit kulkea helpointa, ilon täyttämää polkua, kohti  toiveidesi kaltaista elämää.