Ei-toivottua kokemalla luomme aina toivottua, mutta universumi ei silti koskaan  palkitse meitä kärsimyksestä. Sillä onnellisuus ei ole lopulta koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunne. Ja onnellisuuden tunteen voimme kokea aina vain juuri nyt, emme siis joskus ”tulevaisuudessa”. Sillä jos emme ole onnellisia ja tyytyväisiä juuri nyt, niin onnellista huomistakaan ei tule.

On hyvä, että meillä on unelmia tulevista iloisista päivistä, mutta jos nuo iloiset päivät tuntuvat olevan aina jossain kaukana tulevaisuudessa, tai jossakin muualla, kuin siellä, missä juuri nyt olemme – niin emme tule koskaan saavuttamaan niitä. Sillä vaikka ajattelisimme tulevaa onneamme kärsivällisinä, ja varovaisen optimistisina, niin jos mielemme on  haikea, niin matala tunnetilamme ei mahdollista niitä toiveita, jotka siis ON jo luotu. Voit siis teoriassa olla ikuisesti erossa suuresta unelmastasi, vaikka olisit ollut jo todella pitkään – ja olet koko ajan – HYVIN lähellä sen toteutumista! Aivan kuten tilanteessa, jossa kaksi radiokanavaa lähettävät ohjelmaa lähes samalla taajuusalueella, mutta ne ovat kuitenkin täysin eri kanavia, eli niiden sisältö on aivan erilainen. Tunnetilasi siis joko mahdollistaa toiveesi, tai estää sen toteutumisen.

Mutta jos sinulla on hyvä olla unelmiasi ajatellessasi, jos olosi on  ikään kuin positiivisella tavalla odottava, niin toiveesi on toteutumassa. Mutta jos vähänkin kiirehdit kärsimättömänä nopeuttamaan unelmasi toteutumista, niin asetutkin jälleen itse esteeksi omalle tiellesi.

Sillä kaikki olevainen  universumissa on aina täydellisessä synkroniassa toinen toisiinsa nähden. Jos toiveesi manifestaatio tapahtuisi ENNEN kuin sinä olet valmis sen vastaanottamaan, niin tuloksena olisi joko kaaos, tai vähintäänkin pettymys. Jos poimit raa’an hedelmän puusta, niin vaikka hedelmä näyttäisi sinusta herkulliselta, niin koska hedelmä ei ole vielä kypsä, niin et nauti sen mausta. Tai jos olet tilannut valmistalopaketin, ja kiirehdit muuttamaan taloon heti, kun siinä on katto, ja sen seinät ovat pystyssä, niin talossasi ei ehkä ole vielä lainkaan kylpyhuonetta eikä keittiötä, ja olet siksi pettynyt uuteen hienoon taloosi. Tai jos kohtaat tulevan puolisosi tilanteessa, jossa itse olet matalassa tunnetilassa, niin myös tuleva puolisosi on silloin matalassa tunnetilassa, ja tunnetkin pettymystä. Tämä ei tarkoita, että hän ei edelleen voisi olla tuleva puolisosi, mutta ensivaikutelmasi on siis negatiivinen. Ei siksi, että hänessä olisi jotakin vikaa, vaan siksi, että sinä NÄET hänessä vikoja – johtuen siis SINUN  omasta matalasta tunnetilastasi.

Toiveemme vaativat siis aikaa kypsyäkseen, mutta kyse ei lopulta kuitenkaan ole lineaarisesta ajasta, vaan meidän omasta valmiudestamme, siis tunnetilastamme. Ja jos opettelet reagoimaan herkästi tunnetaajuuksiisi, niin et enää huomaamattasi ajaudu negatiivisiin tunnetiloihin pitkäksi aikaa, etkä siis etene kohti toivettasi uuvuttavaa kiertotietä, eli sallien negatiivisten tapahtumaketjujen viedä sinua hankalille sivupoluille. Eli tyytyväisyys juuri nyt kokemaamme hetkeen tekee meidät valmiimmaksi. Hauskuus ja huolettomuus saa meidät inspiroitumaan, ja sallimaan itsellemme asioita helposti – ei siis kova yrittäminen.

Kun siis aamulla suunnittelet tulevaa päivääsi, niin suunnittele päivästäsi ennen muuta kiireetön, mukava  ja iloinen päivä. ”Nouse oikealla jalalla sängystä”. Mieti tietoisesti elämäsi hyviä puolia juuri nyt, arvosta sinulle itsellesi arvokkaita asioita ja ihmisiä. Älä siis yritä miettiä, mitä MUUT ihmiset haluavat tai odottavat sinulta, vaan mitä SINÄ haluat, ja mistä sinä itse nautit.

Todella monet ihmiset itse asiassa suunnittelevat etukäteen epäonnistuvansa (”voinhan minä yrittää, mutta ei siitä kuitenkaan mitään tule!”) , ja kun  heidän matala tunnetilansa sitten toteuttaa heidän suunnitelmansa, niin he tuntevat ikään kuin tyytyväisyyttä siitä, että heidän ”manauksensa” toteutui, eli että he olivat pessimismissään oikeassa: ”Mitäs minä sanoin, kaikki meni juuri niin pahasti pieleen, kuin etukäteen ennustin!” Älä siis koskaan uhraa omaa onnellisuuttasi vain todistaaksesi, että olet oikeassa! Älä kertaa mielessäsi elämäsi menneitä epäonnistumisia, tai kokemiasi tragedioita ja menetyksiä. Älä muistele sairaushistoriaasi. Älä voivottele elämäsi ”kohtalonomaista” hankaluutta ja toivottomuutta. Korkeampi minäsi ei KOSKAAN katso taakse päin! Luot jokaisen tulevan hetkesi juuri nyt.

Tyytyväisyys tekee jokaisesta päivästäsi optimaalisen tehokkaan ja tuloksellisen, ei siis  kiireen ja huolten täyttämä ilmapiiri. Kiirehtiminen, hermostuneisuus  ja kova yrittäminen on aina vain näennäisesti tehokasta, ”tehokkuuden teeskentelyä”, sillä hermostuneina emme ole tyytyväisiä nykyhetkeen, vaan kiiruhdamme kohti tulevia hetkiä, joissa oletamme onnellisuuden meitä odottavan. Mutta esimerkiksi vapaapäivä tai loma ei ole työpäiviä  ja arkea onnellisempi, jos emme ole tunteneet tyytyväisyyttä ja iloa töissä ja arjessamme. Sillä negatiiviset tunteemme manifestoivat aina lisää negatiivista, olimme sitten työssä tai lomalla.

Ja samoin emme voi saada rakkautta toisilta ihmisiltä, ellemme itse tunne rakkautta, olivat nuo toiset ihmiset meidän mielestämme kuinka ”rakastamisen arvoisia”tahansa – eli vaikkapa kauniita, hyvinkäyttäytyviä, menestyviä ja suosittuja muiden ihmisten silmissä. Eli hieman ironisesti ilmaisten: Menestynyt jääkiekkoilija voi löytää itselleen toiveidensa missipuolison,jos hän arvostaa itseään, mutta rakkautta ja ihailua hän saa kaunottareltaan vain rakastamalla ja ihailemalla itse – sekä itseään, että kaunotartaan.

Oli tilanteesi siis juuri nyt millainen tahansa, niin keskitä ajatuksesi elämäsi hyviin puoliin, äläkä uhraa ajatustakaan ongelmillesi. Sillä positiivinen mielentilasi on kuin kuohkeamultainen ja ravinteikas pelto, joka mahdollistaa toiveidesi versomisen ja kypsymisen.

Älä siis täytä elämääsi toivottomalla kamppailulla, älä kierrä masentuneena kehää vuoren juurella, tuijottaen jalkoihisi, vaan tähyä vuoren huipulle, katso  aurinkoa ja taivasta, ja lähde nousemaan vuorelle iloisena ja inspiroituneena, kevein askelin. Älä kulje liian nopeasti, jotta et väsy, vaan nauti joka askeleesta. Jos hengästyt, niin hidasta kulkuasi, ja anna hengityksesi tasoittua. Pysähdy välillä nauttimaan eväitäsi, ihaile kaunista maisemaa. Ja muista, että vaikka jonakin päivänä olet saavuttanut vuorenhuipun, niin matkasi ei silti pääty, sillä tavoitteesi saavutettuasi tähyät jo uusia vuoria, uusia huippuja, uusia kokemuksia, ja haasteita.

Matkasi on ikuinen. Siksi ainoa tapa kokea onnellisuutta, on tuntea onnellisuutta juuri nyt!

Toinen ihminen, jonka kohtaamme, peilaa aina meitä itseämme. Pääset siis tietoisena luojana polullasi eteenpäin vaivattomimmin – ilman ihmissuhdeongelmien aiheuttamaa kärsimystä – kun ymmärrät ja hyväksyt syvällisesti, että kaikki konfliktit muiden ihmisten kanssa johtuvat aina meistä itsestämme. Eli kanssaihmisemme, joiden käytökseen reagoimme negatiivisesti, ilmentävät seurassamme aina juuri sitä värähtelytaajuutta, jossa itse kulloinkin olemme.

Kukaan meistä ei siis koskaan joudu riitaan, olematta itse osaltaan riitaa haastamassa. Kukaan meistä ei ajaudu kenenkään uhriksi täysin sattumalta. Tuomitsemalla ”pahaa” tekevän ihmisen, tuomitsemme samalla aina myös itsemme. Jos olemme itse jonkun toisen ihmisen negatiivisten tunteiden kohteena, niin meidän ei tarvitse hyväksyä osaamme uhrina, mutta pääsemme tilanteesta pois vain sallimalla oman tunnetaajuutemme kohota, eli kokemalla myötätuntoa negatiivisessa tunnetilassa olevaa  läheistämme kohtaan. Emme siis KOSKAAN voi saada toisen ihmisen negatiivista käytöstä loppumaan pelkäämällä, vihaamalla, tuntemalla ylenkatsetta tai turhautumalla. Täysin pyyteetön rakkaus ja myötätunto ovat siis ainoa, ja samalla suunnattoman voimakas ”ase” kaikkea negatiivisuutta kohtaan.

Seurassasi voi  kyllä olla joskus negatiivisessa tunnetilassa olevia ihmisiä, vaikka olisit itse korkeassa tunnetilassa, mutta jos pysyt heidän seurassaan, ja oma tunnetilasi ei laske, niin tuon toisen ihmisen on joko sallittava oman tunnetilansa kohoaminen – tai hänen on poistuttava vaikutuspiiristäsi. Positiivinen tunnetila dominoi siis aina.

Voit kokeilla tämän ilmiön toimivuutta milloin ja missä tahansa. Älä kuitenkaan murehdi, jos ympäriltäsi kaikkoaa vanhoja ystäviä, tai jopa perheenjäseniä siksi, että sinun tunnetaajuutesi on harjoittelun seurauksena vakaasti korkeampi kuin heidän, sillä korkeassa tunnetilassa luoksesi hakeutuu vastaavasti ihmisiä, joiden seurasta TODELLA nautit – eli sinun laillasi korkeassa värähtelytaajuudessa olevia ihmisiä. Sillä olet toiveillasi luonut heidät, ja korkeassa tunnetilassasi siis myös SALLIT heidän saapumisensa ja läsnäolonsa! Tästä syystä mitään parisuhdetta ei myöskään koskaan pitäisi solmia negatiivisesa tunnetilassa, sillä tuolloin myös alkavan parisuhteen toinen osapuoli on samassa, matalassa tunnetaajuudessa, eikä kyseessä siis mitä todennäköisimmin silloin  ole parisuhde, jota olemme todella toivoneet.

Tosin jo pitkään jatkuneissa parisuhteissa  käy  toisen osapuolen ”tietoisen luojan polun” edistyessä usein myös niin, että ”rakkaus voittaa”, eli sinä autat omalla pyyteettömällä rakkaudellasi, eli korkealla tunnetaajuudellasi, myös puolisosi tunnetaajuutta vähitellen kohoamaan. Näin käy siis erityisesti silloin, jos parisuhteenne on jo kestänyt kauemmin, eli olette molemmat negatiivisten kokemustenne ja tunteidenne kautta esittäneet universumille runsaasti toiveita toinen toistenne olemuksesta. Eli te molemmat olette kirjaimellisesti luoneet korkeampien minuuksienne taajuuksille toisistanne ”paremmat versiot”. Ja korkeassa tunnetilassa siis myös SALLITTE itsellenne toinen toisistanne nuo paremmat versiot! Eli kun katsot kumppaniasi korkeamman minäsi silmin, niin hän myös näyttäytyy sinulle tuona korkean taajuuden versiona. Tästä on kyse usein silloin, kun sanotaan, että pariskunta on ”kasvanut tai hitsautunut yhteen”, ja alkanut jopa ulkoisestikin muistuttaa toinen toisiaan. Tosin on huomattava, että pariskunta voi ”hitsautua yhteen” myös siten, että molemmat pysyvät negatiivisessa tunnetilassa, eli tuntevat molemmat yhtä paljon vihaa ja katkeruutta vaikkapa muita ihmisiä kohtaan, ja tämä negatiivinen tunne pitää heidät yhdessä.

”Erilleen kasvaminen” taas on sitä, että molemmat osapuolet joko vastustavat toistensa ominaisuuksia ja tekoja, eli ovat molemmat matalissa tunnetiloissa, ja näkevät siksi toinen toisissaan päivä päivältä enemmän ”virheitä”. Tai että toinen osapuoli on korkeassa tunnetilassa, kun taas toinen jää mataliin tunnetiloihin, jolloin ero on väistämätön. Joskus tällaisissa tapauksissa jompi kumpi osapuoli ”vapauttaa” kumppaninsa myös kokemalla fyysisen kuoleman, tai vaikkapa dementoitumalla, jolloin hän ”sulkeutuu” toisen ihmisen tunnetiloilta omaan maailmaansa.

Jos sinusta tuntuu, että aiemmin vahvalta ja itsevarmalta vaikuttanut kumppanisi on sinun tunnetaajuutesi kohoamisen myötä kuin ”menettänyt voimansa”, ja alkanut yhä enemmän vaikkapa sairastella, niin kyse on silloin vain siitä, että hän vastustaa itse oman tunnetaajuutensa kohoamista, eli korkeinta itsessään. Mutta tällaisessakaan tapauksessa sinun ei tule antaa oman tunnetilasi laskea – ja kokea sääliä ja empatiaa – vaan säilyttää oma ehdottoman rakkauden ja myötätunnon taajuutesi, sillä vain korkeasta tunnetilasta käsin voit auttaa muita ihmisiä. Ja jos tunnetilojenne ero kasvaa todella suureksi, niin sinun siirtymisesi uuteen parisuhteeseen tapahtuu korkean tunnetilasi ansiosta hyvin helposti, ”kuin palaisit kotiin”.

Ihmisen näennäinen itsevarmuus ja vahvuus voi siis olla myös matalasta tunnetilasta lähtöisin, ja tästä johtuu myös se, että esimerkiksi hyvin itsevarmasti esiintyvät miehet usein tuntuvat vihaavan ”vahvoja naisia”. Sillä heidän vihansa värähtelee lähes samalla taajuudella kuin pelko, joka on todellisuudessa ollut heidän vallitseva mielentilansa, mutta viha tuntuu heistä voimaannuttavalta, sillä vihan vallassa heidän tunnetilansa hieman kohoaa. Mutta heidän alkuperäinen itsevarmuutensa on siis  ollut  vai ”kuori”, joka on ollut heidän pelkonsa ”verhona”.

Aidosti korkeassa tunnetilassa oleva ihminen ei koskaan pelkää ketään, sillä hän näkee myös kaikissa muissa ihmisissä heidän korkeat olemuksensa. Hän ei siis koe ketään toista ihmistä – eikä myöskään mitään kokemaansa kokemusta – uhkana omalle turvallisuudelleen tai onnellisuudelleen, sillä hän TIETÄÄ olevansa kaikkivoipa Luoja. Ja hän tietää sisimmässään myös sen, että kaikki hänen kanssaihmisensä ovat niin ikään Luojia, ja korkeamman tietoisuuden ulottuvuuksia.

Kaikki parisuhteemme ovat myös AINA ikuisia, eli kipein ja dramaattisinkaan ero  ei koskaan ole korkeamman minämme taajuudella ”lopullinen”. Ja tämä johtuu siitä, että mitä enemmän negatiivisia tunteita olemme kokeneet ihmissuhteessamme, niin sitä enemmän myös toiveita tuon toisen ihmisen ”paremmasta versiosta” olemme universumille esittäneet. Eli totuus on, että juuri se ihminen, jota kohtaan olet tuntenut kaikkein voimakkainta inhoa, vihaa tai pelkoa, on suurin, arvokkain ja tärkein opettajasi. Ja todellisuudessa rakkautesi juuri tuota ihmistä kohtaan on kaikkein suurinta, sillä inhosi, vihasi ja pelkosi on noita tunteita  tuntiessasi luonut vastaavan määrän rakkautta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi palata vanhoihin, jo päättyneisiin ihmissuhteisiimme – vaikka ne ovat siis edelleen olemassa korkean minämme taajuudella –  tai kokea yli päätään vain ihmissuhteita, joissa koemme pelkoa ja vihaa. Tasapainoinen ihmissuhde, jossa molemmat osapuolet ovat pääosin  korkeassa tunnetilassa, on aina helpoin polku. Mutta jos emme koskaan koe vastoinkäymisiä ihmissuhteissamme, niin emme pääse myöskään harjoittelemaan pyyteetöntä rakkautta, eli korkean tunnetilan ylläpitämistä, muiden ihmisten negatiivisista tunnetiloista välittämättä.

Jos olet menneisyydessäsi kokenut ihmissuhteita, joissa koit paljon negatiivisia tunteita, niin voit tunnetasolla, eli ajatuksissasi ”puhdistaa” nuo ihmissuhteet pyrkimällä tietoisesti etsimään tuosta toisesta ihmisestä arvostamiasi ominaisuuksia, ja tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Jos arvostamisesi on aitoa, eli olet korkeassa tunnetilassa arvostaessasi, niin negatiivinen tunnemuistosi tuosta ihmisestä ei jää aktiiviseksi, etkä joudu enää tässä elämässä ”selvittelemään välejä” hänen kanssaan. ”Anteeksianto” ei siis suinkaan ole sitä, että hyväksyt ikään kuin ”pitkin hampain” toisen ihmisen  tekemät negatiiviset teot, vaan anteeksianto on sitä, että hyväksyt OMAN TUNNETASON  OSALLISUUTESI kaikkiin kokemuksiisi!

Me olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita, täysin riippumatta teoistamme. Ja mitä tahansa meille tapahtuu, niin luomme nuo tapahtumat itse, sallimalla niiden tapahtua. Meidän ei tarvitse pohtia sitä, miksi esim. synnyimme tiettyyn perheeseen, jossa koimme jo lapsena paljon negatiivisia kokemuksia, sillä päätimme sen asian jo ennen syntymäämme. Mutta voimme milloin tahansa päästää irti negatiivisista kokemuksistamme tuntemalla myötätuntoa kaikkia läheisiämme kohtaan.

Älä siis koskaan kanna taakkanasi  pelkoa ja vihaa. Päästä irti. Rakkaus  toteuttaa kaikki toiveesi.