Toivotko kykeneväsi manifestoimaan ihan konkreettisesti toiveitasi? Oletko jo hieman turhautunut, koska olet jo jonkin aikaa pyrkinyt tietoisesti kokemaan onnellisuutta, arvostamaan elämää, olosi on jo selvästi parantunut – mutta se SUURI toiveesi ei ole vieläkään toteutunut? Olet ikään kuin joutunut ”uhraamaan” tutun ja turvallisen pahan olosi onnellisuuden alttarille – mikä tosin ei ole tarkemmin ajatellen ollenkaan huono asia, vai mitä? Olet manifestoinut siis onnellisuutta elämääsi, SIITÄ HUOLIMATTA, että se suuri haaveesi on edellen toteutumatta.

Mielenkiintoista, eikö totta? Tästä pitäisi siis loogisesti seurata, että koska tunnetaajuutesi on jo kroonisesti kohonnut, niin myös  toiveesi toteutuminen on hyvin lähellä. Toiveidesi virta on jo niin voimakas, että se suorastaan mylvii.Ja koska virta on voimakas, niin se saattaa myös entistä helpommin singota sinut veneestäsi, jos yritätkin jossain kohtaa kääntyä vastavirtaan, eli tunnetaajuutesi laskee. Tarvitset siis hieman lisää navigointiapua.

Ensinnäkin: Muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, että kaikki on värähtelyä, toiveesi ovat värähtelyä, ajatuksesi ja tunteesi ovat värähtelyä – ja että myös fyysinen olemuksesi kaikkine soluineen on värähtelyä. Ja että kaikella värähtelyllä on tietty taajuus. Jos sinulta siis omasta mielestäsi ”puuttuu” jotakin, niin kyse on vain siitä, että tuo asia, joka puuttuu, värähtelee korkeammalla taajuuella, kuin sinun  olemuksesi juuri nyt. Korkeassa taajuudessa olevalla, laajentuneella minälläsi – eli omalla korkeammalla minälläsi – tuo puuttuva asia jo on. Korkeampi minäsi elää siis jo ”paratiisissa”, jonka sinä olet toiveillasi luonut.

Eli korkeampi minäsi on se koko ajan laajentuva olemuspuolesi,  miksi sinä olet itse itsesi toiveillasi luonut. Eli jos asia halutaan ilmaista perinteisin uskonnollisin termein, niin ”jumala” laajenee kaikkien meidän olevaisten toiveiden vaikutuksesta joka hetki. ”Jumala” ei siis luo, vaan me maan päällä elävät luomme ”jumalaa”. Termi ”jumala” on kuitenkin niin voimakkasti erilaisten uskonnollisten, ja usein matalassa tunnetaajuudessa syntyneiden  tulkintojen takia värittynyt, että on parempi puhua ”jumalan” sijasta korkeammasta tietoisuudesta, jonka osa oma korkeampi minämmekin siis on.

Kun siis olet toivonut jotakin, niin sinun tehtäväsi ei ole ”yrittää” saavuttaa toivettasi, vaan sallia itsellesi korkea tunnetaajuus, olosuhteista riippumaton hyvänolontunne. Voit kyllä käyttää  tunnetaajuuden kohottamiseen myös jo luomiasi olosuhteita, ja tämä tapahtuu arvostamisen kautta. Tärkeintä on,että arvostuksen tunteesi on aito. Esimerkiksi katkeruuden sävyttämä arvostaminen – ”onhan minulla sentään vähän ruokaa kaapissa, vaikka kaikki muut asiat ovatkin pielessä” – ei saa tunnetaajuuttasi kohoamaan. Vaan sinun tulee olla rehellinen itsellesi, ja ajatella vain sellaisia asioita, joita arvostat aidosti.

Meditaatio, eli ajatusmelun vaientaminen kohottaa tunnetaajuuttasi automaattisesti, koska jos negatiiviset ajatuksemme eivät laske tunnetaajuuttamme, niin taajuutemme on luonnostaan korkea. Ja tämä johtuu siitä, että olemme perusolemukseltamme korkealla värähteleviä henkiolentoja.

Korkea tunnetilasi värähtelee siis korkealla taajuudella. Ja tämä korkea värähtelytaajuus mahdollistaa sen, että samalla korkealla taajuudella oleva AJATUS, eli idea, aina ensin manifestoituu. Tällainen korkean tunnetajuuden ajatusmanifestaatio on siis inspiraatio. Eli kun saat ”loistavan idean”, niin olet manifestoinut ajatuksen korkeammalta minältäsi. Ja tämä idea on siis korkeamman minäsi johdatusta polulla, joka vie kohti toiveitasi.

On hyvin tärkeää oppia tietoisesti ylläpitämään korkeaa tunnetilaa, vaikka mitään ”tuloksia” ei olisi näennäisesti vielä syntynytkään, eli arvostamaan myös korkeaa tunnetilaa itsessään manifestaationa, osoituksena siitä, että suuntasi on oikea. Sillä jos tunnet hyvää oloa, ja tulet kärsimättömäksi, eli alatkin vaatia konkreettisia PERUSTEITA hyvään oloosi –  menet ikään kuin asioiden edelle, malttamatta antaa toiveesi siemenen orastaa – niin estät tällä kärsimättömyydelläsi jo alkaneen inspiraatioiden virtauksen luoksesi.

Ns. selittämätöntä hyvää oloa, eli korkealla värähtelevää tunnetaajuutta, tulee siis opetella vaalimaan, ”lypsämään”, tarttua juuri nyt koetusta onnenhetkestä kiinni. Sillä elämämme on joka tapauksessa ikuisesti jatkuva matka, jatkuva prosessi, ja niinsanottu onni ei ole koskaan MITÄÄN muuta, kuin noita yksittäisiä onnellisuuden hetkiä. Ja jos sinua masentaa tämä tosiasia (eli että onnea ei voi säilöä, vaan voimme myös kadottaa sen milloin tahansa), niin tunnetaajuutesi on matala. Mutta jos iloitset  ajatuksesta, että elämäsi on matka ”ilosta iloon”, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on juuri sillä hetkellä korkea – ja siksi myös tulevat hetkesi iloisia.

Eli jos haluat konkreettisesti manifestoida jo luomiasi toiveita korkeaan taajuuden aarrekammiosta, niin sinun tulee opetella nauttimaan olosuhteista riippumattomasta onnellisuudentunteesta, eli arvostamaan elämää itsessään. Hyväksyä se, että olet itse värähtelyä, ja että kaikki toiveesi ovat värähtelyä. Luottaa aina omiin tunnetiloihisi, ja niiden sinulle joka hetki tarjoamaan ohjaukseen, eli että korkeat tunnetilat – ilo ja rakkaus – ovat aina merkki siitä, että olet niitä tuntiessasi kulkemassa kohti toiveitasi. Ja että vaikka tunnet ajoittain negatiivisiakin tunteita, niin kaikki järjestyy elämässä silti aina. Etkä ole koskaan yksin, vaan aina korkeamman minäsi, ”oman pyhän täydellisyytesi” suunnattoman rakkauden kohteena.

Jos opit suhtautumaan myös näennäisiin vastoinkäymisiin lahjoina, eli  arvostamaan aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, niin olet todellinen mestari Luojana, sillä et jää koskaan ”tuleen makaamaan”, vaan pääset nopeasti eroon negatiivisista tunteistasi.

Usein juuri ”vastoinkäymisten vyöry” onkin merkki siitä, että jokin suuri toiveesi on lähellä toteutumistaan. Eli sanonta ”pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa” pitää paikkansa. Ja tämä johtuu siitä, että vanhaa on aina raivattava pois uuden tieltä, eli vanhan täytyy kuolla, jotta uusi voi versoa. Ja juuri nuo vastoinkäymisinä pitämäsi tapahtumat ovatkin ikään kuin avain, joka avaa ”viimeisen portin” lukon. Eli joskus kuin maanjäristyksiltä tuntuvat negatiiviset kokemukset selkeyttävät, tarkentavat, hiovat ja jalostavat unelmaasi, jota olet parhaillaan saavuttamassa. Eli suhtautumalla näihin karikkoihin positiivisesti, ja ymmärtämällä niiden tärkeän tehtävän osana luomisprosessia, voit todellakin luoda aivan mitä tahansa, mistä unelmoit.

Ja juuri tästä hiomisesta ja ”loppuunsaattamisprosessista” johtuu se, että kun vihdoin saavutat ns. suuren unelmasi, niin se ei tunnukaan enää lainkaan suurelta, vaan kuin seuraavalta loogiselta askeleelta. Eli olet itse tullut ”valmiiksi” vastaanottamaan unelman, joka on ollut ideatasolla  valmis jo idean syntymisestä lähtien, mutta ikään kuin viimeistelemätön. Ja koska sinä olet täysin kaikkivoipa Luoja, niin sinun kokemasi ei-toivotut kokemukset ovat sen siis lopulta viimeistelleet, täsmälleen sinun toiveudesi mukaiseksi mestariteokseksi.

Jos sitävastoin olet kärsimätön, ja alat taistella noissa karikoissa, eli olet negatiivisessa tunnetilassa, niin tähän saakka hyvin ja joutuisasti edennyt matkasi kohti toiveitasi hidastuu. Näin käy usein esimerkiksi avioerotilanteissa: Hyväksymällä edessä oleva ero, ja arvostamalla omaa puolisoa, etsimällä hänestä tietoisesti arvokkaita piirteitä ja hyviä ominaisuuksia, arvostamalla aivan kaikkea yhdessä kokemaanne, voi erostasi tulla parhaimmillaan jopa hyvin iloinen kokemus. Arvostamalla kaikkea kokemaasi et siis joudu ”repimään itseäsi eroon” entisestä, vaan ainoastaan ”astut uuteen ja parempaan”. Ja monesti käy myös niin, että jos erotilanteessa arvostat puolisoasi, niin korkea tunnetaajuutesi mahdollistaa myös puolisosi tunnetaajuuden kohoamisen – korkea taajuus dominoi aina universumissa – eikä eroa tapahdukaan, vaan osapuolet ”löytävät toisensa uudelleen korkeampien minuuksiensa taajuudella”. Tällaisessa tilanteessa molemmat osapuolet katsovat toinen toisiaan korkeamman minänsä silmin. Eli tapahtuu täsmälleen sama ilmiö, kuin sillä hetkellä, kun nämä samat ihmiset rakastuivat aikanaan toisiinsa!

Arvosta siis jokaista kokemaasi positiivista tunnetta manifestaationa – sitä kaikkein pienintäkin – sillä ilon tunteesi on aina portti seuraavaan iloiseen  kokemukseen, ja uuteen ilon tunteeseen, loputtomasti.

Jos  olet elämässäsi yrittänyt ja haaveillut paljon, mutta kaikki toiveesi eivät ole toteutuneet, niin sinun voi olla vaikea uskoa vetovoiman lain ehdottomuuteen. Siis siihen, että kaikki toiveesi toteutuvat  todellakin aina, poikkeuksetta, tavalla tai toisella, ennemmin ta myöhemmin.

Epäuskosi aiheuttaja liittyy sanaan ”yrittää”. Olet siis pyrkinyt päämäärääsi, mutta et läheskään aina oman korkeamman minäsi opastusta seuraten, vaan yrittämällä itse viedä ikään kuin väkisin ”pallon maaliin”. Itse haluamallasi tavalla ja aikataululla. Mutta koska sinulla ei ole kokonaisnäkemystä kaikista muista toiveistasi – tämä laajempi näkemys on vain korkeammalla minälläsi – niin kun yrität pakottaa yksittäistä toivettasi toteutumaan juuri haluamallasi tavalla, niin rikot universumin lakia vastaan.

Universumin laki, vetovoiman laki, saa aikaan sen, että kaikki toiveemme toteutuvat, ja ne toteutuvat aina helpoimman mahdollisen polun kautta. Samaan tapaan, kuin vesi löytää aina uomansa, suoran tai mutkikkaan, niin myös sinun esittämäsi toiveet löytävät aina uomansa, joka ei sekään suinkaan aina ole  viivasuora (ns. välitön manifestaatio). Ja tähän on syynä se, että vastustat usein itse omilla negatiivisilla tunteillasi omaa toivettasi.

Eli jos oma tunnetaajuutesi on matala – tunnet kärsimätömyyttä, turhautumista, kateutta, vihaa, pelkoa, epäuskoa, arvottomuutta – niin vaikka toiveesi voisi toteutua millä hetkellä hyvänsä, niin se ei kuitenkaan toteudu, koska olet siis itse matalammalla taajuudella kuin toiveesi. Eli ”helpoin mahdollinen polku” kulkeekin negatiivisten manifestaatioiden kautta! Sillä negatiiviset tunteesi vetävät puoleesi negatiivisia asioita ja tapahtumia. Mutta siitä huolimatta olet edelleen koko ajan matkalla kohti alkuperäistä toivettasi, sillä korkeampi minäsi ei koskaan luovuta, vaan johdattaa sinua aina kohti todellista toivettasi.

Muutama esimerkki:

Olet koko elämäsi ajan unelmoinut löytäväsi ”sielunkumppanin”, ihmisen, jota rakastat, ja joka rakastaa sinua, ja jonka kanssa tunnette suurta yhteenkuuluvuutta, olette ”samalla taajuudella”. Olet solminut useita ihmissuhteita, mutta ollut malttamaton, etkä ole kuunnellut aina oman korkeamman minäsi opastusta, vaan olet kovasti halunnut ja YRITTÄNYT rakastua, sen sijaan, että olisit sallinut ja ottanut vastaan rakkauden. Eli monet ihmissuhteesi ovat alkaneet tilanteessa, jossa itse et ole vielä ”valmis”, vaan taajuutesi on tuon yrittämisen ja haluamisen takia ollut matala. Ja myös valitsemasi kumppanin tunnetaajuus on ollut suhteen alkaessa samalla, matalalla taajuudella. Monesti ihmissuhteet alkavat esimerkiksi siten, että nainen on iässä, jossa hän haluaa synnyttää lapsia, ja pelkää tulevansa pian ”liian vanhaksi”synnyttämään. Tällöin toive lapsista toteutuu helpoimman mahdollisen polun kautta  –  eli nainen löytää kumppanin, joka voi olla jotakin aivan muuta, kuin hänen toiveidensa täyttymys, sillä se todellinen toive on lasten synnyttäminen. Rakkaus sinänsähän on aina vain oma sisäinen tunteemme, eli voimme kokea rakkautta ketä tahansa toista ihmistä kohtaan, sillä tuntemamme rakkaus on meissä, me emme saa sitä keneltäkään muulta. Ja yhtä nopeasti voimme lakata tuntemasta rakkautta, ja vaihtaa rakkauden vaikkapa vihan tunteesen. Eli rakkaus ei ole koskaan asia, jota saamme toisilta ihmisiltä, vaan rakkaus on tunne, jota tunnemme – tai emme tunne – aina itse.

Lapsuudessamme omilta vanhemmiltamme oppimamme tunnereaktiot vaikuttavat aina ihmissuhteisiimme aikuisena, eli jos olet oppinut lapsena vaikkapa tuntemaan syyllisyyttä, niin vetovoiman laki vetää puoleesi jatkuvasti kumppaneita, jotka syyttävät sinua – mutta vain niin kauan, kun sinä itse tunnet syyllisyyttä. Ja jopa sellainen ihminen, joka ei ole koskaan aiemmin ollut syyllistävä luonteeltaan,  alkaa sinun seurassasi keksiä syyllistämisen aiheita, koska sinä siis negatiivisilla tunteillasi ”toivot” ja manifestoit niitä.

Jos lapsuudenkodissasi oppimasi tunnereaktio taas on pelko, niin rakastut ihmisiin, jotka aiheuttavat sinussa pelkoa. Eli uhri ja väkivallantekijä ovat aina samalla tunnetaajuudella. Jos lakkaat pelkäämästä, niin myös pelon syy – eli vaikkapa väkivalta – loppuu.

Jos siis itse tunnet usein positiivisia tunteita ja rakkautta, niin voit ihan konkreettisesti ”rakastaa pahan ihmisen hyväksi”, mutta syy, miksi tällainen kumppanin muuttaminen ”paremmaksi” ihmiseksi harvoin onnistuu, on siinä, että suhteen molemmat osapuolet ovat todellisuudessa enimmäkseen matalassa tunnetaajuudessa: Alkoholisti ei hallitse itse omia tunteitaan, vaan alkoholi hallitsee hänen tunnetaajuuksiaan. Ja alkoholistin puoliso puolestaan on vetänyt puoleensa tunne-elämältään epävakaan puolison, koska on itsekin tunne-elämältään epävakaa, ja tuntee usein syyllisyyttä, pelkoa tai katkeruutta. Ja nämä tunteet ja toimintamallit on usein peritty omilta vanhemmilta, eli kyse  on tunnemuistoista, jotka aktivoituvat uudelleen ja uudelleen läpi elämän, vetovoiman lain vaikutuksesta.

Jos sinulla on paljon rahahuolia, eli koet rahan puutteen takia usein pelkoa, niin  luot koko ajan lisää rahaa korkeamman minäsi taajuudelle. Mutta koska tunnetaajuutesi on huoltesi takia pääosin negatiivinen, niin ”helpoin mahdollinen polku” kohti vaurastumista kulkee näennäisesti aivan ”väärään”suuntaan, eli taloudelliset ongelmasi vain jatkuvat ja pahenevat. Vasta siinä vaiheessa, kun uskallat vihdoin päästää irti  pelon ja ahdistuksen tunteistasi, eli  et enää pelkää, vaan luovutat rahaongelmasi universumin hoidettaviksi, niin helpoin mahdollinen polku alkaakin kulkea myötävirtaan. Ja raha alkaa virrata luoksesi. Ja mitä enemmän olet pelännyt, ja siis toivonut lisää rahaa, niin sitä enemmän rikkauksia olet  luonut korkeamman minäsi taajuudelle. Sillä jokainen toiveesi on aina ollut olemassa välittömästi, kun olet toiveesi esittänyt.

Samalla tavalla myös sairastamme tai olemme terveitä sen mukaan, pelkäämmekö sairautta, vai uskommeko terveyteen. Eli helpoin mahdollinen polku kohti terveyttä voi olla vakava sairaus. Ja  esimerkiksi terveellisen ruokavalion löytäminen voi olla nopea tie paranemiseen, mutta todellinen syy paranemiseen ei ole terveellinen ruokavalio, vaan oma uskomme paranemiseemme. Voimme kyllä inspiroitua korkeamman minämme neuvosta syödä terveellisesti, jolloin meille tulee fyysisesti parempi olo, ja tunnetilamme  nousee. Mutta jos emme vastaavasti pelkää epäterveellisen ruokavalion sairastuttavan meitä, niin pysymme terveenä myös ”roskaruualla”.  Uskomustemme voima on siis  todella suuri, koska luomme aina sen, mihin itse tunnetasolla uskomme!

Ns. ihmeparantumiset perustuvat siis puhtaasti uskoon, ja korkeaan tunnetaajuuteen. Samasta syystä plasebolääke parantaa, ja nosebo”lääke” sairastuttaa, eli jos uskomme syöneemme yliannostuksen unilääkkeitä tai myrkkyä, vaikka näin ei olisi tapahtunutkaan, niin voimme jopa kuolla.

Fyysinen kuolema on itsessään aina vapauttava kokemus, eli siksi kuolema on myös usein ”helpoin mahdollinen polku”, joka vapauttaa meidät negatiivisista tunteistamme. Tästä syystä moni kroonisesti masentunut ihminen saattaa olla juuri vähän ennen kuolemaansa poikkeuksellisen iloinen, ja hänen ilonsa siis lopulta mahdollistaa vapautuksen masennuksesta, eli fyysisen kuoleman.

Oli elämäntilanteesi siis juuri nyt millainen tahansa, niin valitse  aina se TODELLINEN helpoin mahdollinen polku, eli  korkea tunnetila. Luota universumiin, luota vetovoiman lakiin. Nykyhetkesi on menneisyyttä, eikä sillä ole tulevaisuutesi kannalta mitään merkitystä. Voimasi on aina tässä hetkessä.

Sinä Olet Luoja.