Kello kauhassa -päivä

Eilen, jälleen yhden aamupalalla ja kello kuuden jälkeisellä tankkauksella eletyn päivän jälkeen, päätin, että nyt on aika ottaa järeät aseet käyttöön ruokarytmin saattamisessa edes jotenkin inhimilliselle tolalle. Ajastin eilen illalla kännykän piipittämään jokaista tämän päivän ateriaa varten, sekä jokaisen hälytykseen merkinnän, mitä ruokalajia aion syödä. On tämä kännykkäaika ihmeellistä!

Klo 9.30

Herätys. ”Banaani-proteiinismoothie” valmis puolen tunnin sisällä ja huitaistu naamariin lehteä lukiessa. Ajattelin samalla kokeilla, miten hyvin pelkällä smoothie-aamupalalla pärjää.

Klo 13.00

Kahden tunnin mittaiseksi suunniteltu työvuoro näyttää venyvän. En millään ehdi lounaalle klo 13.30, joten siirrän kännykän hälytystä. Smoothien vaikutus alkaa hiipua ja nälkä kurnia. Lounaasta ei todellakaan tarviste erikseen muistuttaa, kun pääsen kahden aikoihin viimein syömään sen. Onneksi ruoka on etukäteen mietitty ja viidessä minuutissa lautasella: eilisiä uunijuureksia, tonnikalaa ja ranskankermaa.

Klo 15.10

Kännykkä piipittää jälkeen: välipalan aika. Normaalisti skippasin tämän aterian, varsinkin kun lounaasta on vasta hetki aikaa, mutta nyt kipitän tunnollisesti jääkaapille. Tarkoitus oli tehdä mansikkasmoothie, mutta kun mansikat unohtuivat pakkaseen ja jääkaapissa on vielä yksi valmiiksi maustettu rahkajugurtti, syön sen.

Klo 16.15

Suuntaan kuntosalille. Onpa mukava nostella puntteja, kun ei ole nälkä! Eikä edellinen ateria edes yritä kiertää mahassa, toisin kuin usein pelkään jos syön vähän ennen salille lähtöä. Tämän voisi ottaa tavaksi. Salin jälkeen ennen saunaa nautin etukäteen suunniteltuun ohjelmaan nähden ylimääräisen palautusjuoman, koska tässä vaiheessa alkaa taas olla hieman nälkäinen olo. Sillä jaksaa hyvin iltaruokaan asti.

Klo 19.30

Iltaruoka – kana-tomaattikastike á la Sari – alkaa vasta nyt olla valmista, puolitoista tuntia myöhemmin kuin ohjelmoimani hälytys. Onneksi olen syönyt päivällä kunnolla! Normaalisti olisin tässä vaiheessa kuolemassa nälkään.

Klo 20.30

Ylimääräinen välipala: tummaa suklaata hieman myöhästyneeksi jälkkäriksi. En silti aio tinkiä iltapalaherätyksestä, mutta siirään sen klo 21:stä 22:een. Jääkaapissa odottaa raakakakkua tai juustoja, ainakin leikisti terveellistä?

Päivän saldo:

– Tarvitsin oikeastaan hälytystä vain välipalan muistamiseen. Ruokarytmi on ilmeisesti paljon helpompi muistaa, kun päivässä on muuten selkeä rytmi, kuten töitä edes lyhyt vuoro. Mikä tässä sitten vapaapäivinä on niin vaikeaa?

– Siirtelin hälytyksiä myöhemmäksi: en teknisesti ottaen voi olla laittamassa ruokaa tai syömässä, jos olen töissä, salilla tai saunassa. Tämän vuoksi ennakointi on erityisen tärkeää.

– Kiinnitin tavallista enemmän huomiota siihen, onko nälkä, mistä kertoo salinjälkeinen proteiinipirtelö. Yleensä olisin sinnitellyt sokeripitoisen saunajuoman voimin iltaruokaan asti, mikä olisi välipalankin kanssa tehnyt yli viiden tunnin tauon aterioissa.

– Ateriarytmistä kiinnipitämistä helpotti se, että olin suunnitellut ateriat etukäteen. Jos alan katsella mitä syömistä keksisin siinä vaiheessa, kun verensokeri on jo alhaalla, homma kaatuu helposti siihen, ettei jääkaapista löydy tarvikkeita mihinkään riittävän helppoon ja nopeaan.

Johtopäätökset:

Kännykkäpippaukset jäävät varmasti käyttöön ainakin pariksi päiväksi, sillä haluan tietää miten tämä toimii myös viikonloppuna. Ruokarytmin pitäminen oli tänään yllättävän helppoa, ja onnistuin välttämään sekä iltapäivän angstiväsymyksen että illataruuan jälkeisen ähkyn, juuri niinkuin oli tarkoitus!