Kuulumisia

Niin joo, piti postailla tämän PT-valmennuksen edistymisestä ja uusista ruoka- ja treenihommista. Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin lainata Ismo Alankoa, joka on erinomaisesti kiteyttänyt viimeaikaiset fiilikseni yleensäkin kaiken suhteen: ”Vituttaa, on kaikki turhaa / vittu kun vituttaa.” Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan koko kappaleen ja katsomaan videon.

PT:n tekemä ensimmäinen ruokavalio oli varmaan ravitsemusopillisesti oikein erinomainen, mutta siinä oli minulle auttamatta liian vähän energiaa. Parissa päivässä kyllästyin olemaan nälkäinen, laitoin asiasta viestiä PT:lle ja sain uudet ruokavalio-ohjeet isommilla annoksilla. Mutta sitten oli maha kipeä, en ollut kotona, oli isänpäivän kakkukahvit ja opiskelijabileitä.

Suoraan sanottuna meni vähän motivaatio sen jälkeen kun ensimmäinen ruokavalio-ohje ei toiminut, vaikka varmaan sellaista sattuu. Minä vaan olin lapsellisesti kuvitellut, että kun saan näitä juttuja ammatikseen tekevän ihmisen ohjeet käteen, kaikki ratkeaa, alan voimaan superenergisesti ja maailmanrauha on askeleen lähempänä. No eipä sitten. 

Treeneihin olen raahautunut sen minkä em. menoilta olen ehtinyt, mutta ei niihinkään ole ollut hirveästi intoa tai energiaa. Syytän marraskuuta sekä kilpirauhasarvoja jotka varmaan heittävät taas häränpyllyä siitä päätellen, että vakuuttavalla mutulla olen diagnosoinut itselläni sekä liika- että vajaatoiminnan oireita samaan aikaan.

Mutta hei, jottei ihan pelkäksi valittamiseksi menisi, voin suurella ylpeydellä todeta, että viime viikon joogatunnilla jo melkein seisoin käsilläni. Jalat seinää vasten ja kroppa lähinnä epämääräisisesti L:n tapaisessa asennossa, mutta pelkät kädet lattiassa kuitenkin! Vielä pitäisi kahden viikon sisään saada edes se yksi kunnollinen miestenpunnerrus muuatta Facebook-haastetta varten…