Stressitön elämä, osa 4: mene jumppaan
Parin viime viikon aikana olen palauttanut tämän kevään isoimman opinnäytetyön ja aloittanut kesätyöt tutussa paikassa, mutta uudella toimenkuvalla. Pontentiaalisesti minulla olisi ollut mahdollisuus unettomiin öihin, sydämentykytyksiin ja kokonaisvaltaiseen apua-mitä-tästäkin-tulee-panikointiin. Välillä on tuntunut, että aivoni surraavat ylikierroksilla kun energiajuomassa uitettu sähköjänis.
Silti en ole juurikaan kärsinyt tilanteesta. Konsti tähän on niin yksinkertainen ja itsestäänselvä, että melkein naurattaa: olen käynyt jumpassa. Tai siis crossfitissa, pilateksessa, putkirullaamassa ja niin edelleen.
Vappuaattona salilta sai paisti aivot nollattua deadlinen jälkeen, myös skumppaa.
Maanantaina ensimmäisen pitkästä aikaa toimistossa vietetyn työpäivän jälkeen väsytti ja päässä surisi. Olisi tehnyt mieli lähteä kotiin nukkumaan, mutta olin jo etukäteen päättänyt mennä crossfit-treeneihin suoraan töistä, joten salille mars.
Päivän treeni avasi juoksukauden salillamme, eikä siitä ole oikeastaan muuta hyvää sanottavaa, kuin että en kuollut, pyörtynyt, oksentanut tai edes kompastunut omiin jalkoihini, vaikka kaikkien mahdollisuutta epäilin jossain vaiheessa.
Kuitenkin tunnin jälkeen olo oli – kuten aina – endorfiinihumalaisen hyväntuulinen ja rentounut. En edes ihan oikeasti muistanut, että minulla on sellainenkin asia kuin työpaikka! Saman vaikutuksen aikaansaamiseen esimerkiksi alkoholilla olisi tarvittu aika monta lasillista enemmän, kuin arki-iltana on fiksua.
Vahingosta viisastuneena olen oppinut ja nyt myös käytännössä toimivaksi todennut, että mitä enemmän tuntuu, ettei ehdi, jaksa tai huvita lähteä treeneihin, sitä varmemmin sinne kannattaa mennä. Kiireisen tai muuten stressaavan päivän päätteeksi pään saa ylivoimaisesti parhaiten nollattua liikunnalla, oli sitten kyse rentouttavasta joogasta tai hikirääkistä crossfitin parissa.
Lajilla ei ole oikeastaan väliä, kunhan siitä itse tykkää, mutta stressinpoistoon suosin lähtökohtaisesti ohjattua liikuntaa: ei tarvitse tehdä itse edes sen vertaa aivotyötä, että miettisi montako kyykkyä sitä tänään tekisi.