Älä murehdi, ei se auta

Minun piti kirjoittaa seuraavaksi appelsiinimehusta ja kaloreista. Satuin kuitenkin törmäämään tähän koskettavaan Naked Truth -blogin kirjoitukseen, jossa pohdittiin muun muassa pikkuasioista stressaamisen turhuutta.

Kuten tarkkaavainen lukija on voinut rivien välistä tulkita, olen ollut hieman stressaantunut viime aikoina. Niinpä tunnistin postauksesta heti itseni: en zenmäisestä mielenlaadusta, vaan juuri siitä tarpeettomasta murehtimisesta, josta jo välillä luulin päässeeni eroon.

Saanko ikinä gradua valmiiksi? Opinko koskaan tempausta kunnolla? Miksen ikinä muista, että jumpan jälkeen on nälkä h e t i? Entä jos netistä löytämäni unelmakämppä onkin huijausta? Mitä jos en koskaan löydä puolisoa? Entä jos murran nilkkani, niin kuin ystäväni sählytreeneissä? Mistä tiedän, ettei uimahallivedessä ole norovirusta?

Minun elämässäni, kuten varmasti kaikkien muidenkin, on ollut vastoinkäymisiä. Osa niistä oikeasti isoja. Kaikista olen selvinnyt.

Yhtäkään en osannut kuvitella etukäteen.