24

Olin eilen viettämässä tyttöjeniltaa pitkästä aikaa samalla porukalla, joka aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden fukseina syksyllä 2011. Illan pääasiallisia puheenaiheita oli, missä vaiheessa kenenkin gradu on, mistä kukakin on saanut työpaikan, milloin ketkäkin ovat muuttaneet yhteen poikaystävänsä kanssa sekä kahden paikalla olleen kaverin raskaus.

Jotenkin tuli ulkopuolinen olo. Okei, palautin juuri gradun tutkimussuunnitelman. Valmistun ehkä joskus ensi talvena. Mutta entä sitten? Minulla ei ole pienintäkään hajua, minne edes potentiaalisesti voisin työllistyä, kun en valinnut opettajalinjaa. Perheen perustamisesta en viitsi edes alkaa tässä puhua – jos sinkuille olisi vastaavia kategorioita kuin piktäaikaistyöttömät ja vaikeasti työllistettävät, kuuluisin varmasti molempiin. 

Edellisessä postauksessani sain kommentteja siitä, kuinka näytän nyt nuoremmalta kuin muutama vuosi sitten otetuissa valokuvissa. Lukiolaisena ja vielä yliopiston alussa minulla oli tarve pukeutua huolitellusti ja aikuismaisesti näyttääkseni uskottavammalta. Nyt piiloudun huppareihin ja verkkareihin teeskennelläkseni teiniä.

24 vuotta on ikä, jossa ei ole missään ja kuitenkin kovaa vauhtia menossa jonnekin, en vain tiedä vielä minne. Samanaikaisesti koko elämä on edessä ja voi tehdä mitä vaan, mutta pitäisi olla jo vastaus kysymykseen ”mikä minusta tulee isona”. Ensi vuonna olen käyttänyt neljännesvuosisadan siitä vähästä ajasta, joka meille täällä annetaan.

Viimeksi minulla oli ikäkriisi, kun täytin 20 vuotta. Valmistuin samana keväänä ylioppilaaksi, joten tematiikka pyöri aikalailla samojen asioiden ympärillä. Ainoa mitä opin, oli, että kannattaa pitää mahdollisimman kovat bileet, kun tuomiopäivä lopulta koittaa. Sitä odotellessa taidan kaataa lasin viiniä.