Kroatia, päivä 12
Huomenillalla tulee täyteen kaksi viikkoa siitä, kun saavuin Zagrebiin. Aika on tuntunut toisaalta lyhemmältä, toisaalta hurjan pitkältä, ja molempia luultavasti sen takia, että niin paljon on ehtinyt tapahtua. Olen ilmoittautunut yliopistoon ja kursseille, saanut liudan uusia kavereita, nähnyt monia uusia paikkoja. Joka kadunkulmassa ja ratikkapysäkillä ei enää tarvitse katsoa karttaa, lähikauppojen (huom. monikko) valikoima alkaa tulla tutuksi ja kieltä yritän kovasti opetella.
Olen odotellut pääseväni kunnolla kirjoittamaan täkäläisistä treenimahdollisuuksista, mutta koko kuluneen viikon jatkunut nuha on hidastanut menoa sen verran, että en ole päässyt liikkumaan kovin paljoa. Lyhyenä tilannekatsauksena kuitenkin sanottakoon, että vaihtoehtoja tuntuu riittävän. Kuten jo aiemmin taisin mainita, asuntoni naapurissa on joogastudio, jossa olen käynyt lähes päivittäin silloin, kun olen ehtinyt ja en ole ollut liian nuhainen. Omat lempparitunnit alkavat jo hahmottua, samoin kuin joitakin, joille ei kannata mennä. Parin kerran kokemuksella uusi tuttavuus dharma-jooga vaikuttaa erittäin lupaavalta.
Kävin viime viikonloppuna myös kokeilemassa lähikuntosalia, joka oli ihan okei. Nyt viikon pakkolevon aikana olen kuitenkin alkanut entistä enemmän ikävöidä crossfitia, joten otin yhteyttä paikalliseen boksiin, joka toivotti minut tervetulleeksi tutustumiskäynnille. Jos ratikkamatka keskusta-alueen toiselle laidalle ei tunnu kohtuuttoman pitkältä, siirryn luultavasti treenaamaan (joogan lisäksi) sinne. Tämä selviää kuitenkin siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi terve mennäkseni kokeilemaan treenejä.
Eilen kävin myös ohjatulla patikkaretkellä läheisellä ”vuorella” (= mututuntumalla jokseenkin keskiverron tunturin kokoinen mäki). Yllättäen ylhäällä olikin nilkan syvyydeltä lunta, joten tavallisilla juoksulenkkareilla varpaat olivat märät todella äkkiä! Siitä huolimatta, kunhan löydän kunnolliset vedenpitävät ulkoilukengät, aion ehdottomasti mennä toistekin. Opiskelijajärjestön lähettämän infolehtisen mukaan tarjolla olisi myös muun muassa uimahallia, street workoutia, lenkkireittejä kaupungissa ja monenmoista muuta urheilua.
Tällä viikolla koti-ikävä on välillä nostanut päätään, kun olen ollut täällä jo selvästi pidempään kuin tavanomaisen lomamatkan verran. Eniten kaipaan läheisten ihmisten lisäksi suomalaisia ruokakauppoja, omaa kuntosalia, saunaa niinä päivinä, kun vettä sataa vaakasuorassa ja +5 astetta tuntuu -5:ltä, sekä helppokäyttöistä yhdestä paikasta löytyvää yliopiston kurssi-ilmoittautumisjärjestelmää. Kuitenkin myös ison kaupungin kaikkien palveluiden äärellä asumisessa, maaliskuun alussa vihertävissä puissa ja edullisessa viinissä on puolensa.
Vidimo se!
Kaikki kuvat ovat tältä päivältä, kun eksyin vahingossa vanhankaupungin muurille matkalla kahvilaan tapaamaan opiskelukavereita. Kerrankin aurinkoinen sää!