Välimeren ruokavalioni
Havahduin tässä pari päivää sitten siihen, että olen ollut täällä Zagrebissa kohta kuukauden. Miten aika voi mennä niin nopeasti! Joka tapauksessa elämä täällä alkaa pikkuhiljaa vakiintua ja muuttua normaaliksi arjeksi. Päivät ja viikot pyörivät luentojen, kielikurssin, jooga- ja crossfit-tuntien, kavereiden tapaamisen ja viikonloppuretkien ympärillä. Myös täkäläiset ruokakaupat ovat tulleet tutuiksi, ja ajattelinkin tällä kertaa kirjoittaa ruuasta.
Laitan suurimman osan aterioistani itse, joten syön aika pitkälti samoja ruokia kuin Suomessa. Usempia peruselintarvikkeita löytyy supermarketeista ja vähän erikoisempia, kuten gluteenittomia kaurahiutaleita ja nuudeleita, luontaistuotekaupoista. Kuitenkin esimerkiksi laktoosittomien maitotuotteiden valikoima on paljon Suomea suppeampi, enkä usko että täällä on edes kuultu rahkasta. Useimpien markettien ainoa ”bez lactoze” -merkitty tuote on kevytmaito, mikä on tuottanut hieman päänvaivaa välipalojen suhteen.
Yliopiston ruokalassa olen käynyt pari kertaa syömässä ja pari kertaa kääntynyt pois nähtyäni ruuat. Valikoima on huomattavasti pikaruokamaisempi kuin suomalaisissa opiskelijaruokaloissa, ja täkäläisillä näyttää olevan hirveä vimma leivittää kaikki mahdollinen. Kun tähän vielä lisätään englantia huonosti puhuva henkilökunta, jolle gluten free näyttää olevan aika vieras käsite, olen todennut yleensä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi pakata mukaan omat lounaseväät, jos luentoja on koko päivä. Tavallisissa ravintoloissa en ole käynyt syömässä kovinkaan paljoa, mutta tähän tulee varmasti muutos ensi viikolla, kun äitini tulee pääsiäislomaksi Zagrebiin ja pääsen itsekin tutustumaan kaupunkiin enemmän turistin näkökulmasta.
Noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani on kauppatori (kuvassa yllä), jossa myydään vihanneksia, hedelmiä, tuoretta kalaa ja erilaisia paikallisia elintarvikkeita. Olen käynyt siellä ostoksilla vain pari kertaa, sillä tori on auki ainoastaan aamupäivisin, mutta aion yrittää ehtiä sinne useammin. Tänään kävin torilla täyttämässä jääkaapin juureksilla, vihanneksilla, mansikoilla ja tuoreella (joskin Atlantilta tuodulla) lohella, purkkitonnikala kun alkaa jo vähitellen kyllästyttää.
Toistaiseksi olen sekä mahtunut farkkuihini (vaikka asian suhteen esitettiin epäilyksiä) että jaksanut hyvin treeneissä, joten uskoisin ruokavalioni olevan suunnilleen kohdallaan erilaisesta ympäristöstä huolimatta.
Tyypillinen aamupala: tuorepuuro ja teetä.
Lempiruuat ovat lempiruokia reissussakin: kanaa ja bataattia sekä tonnikalanuudelikulho.
Patikkaretken evästauolla: salaatti gluteenittomasta pastasta, mozzarellasta, avokadosta ja aurinkokuivatuista tomaateista.