Kroatia, päivä 130

Alkuviikosta päätin luopua alkuperäisestä yli 30 tuntia matkustamista ja hostelliyön Zagrebissa sisältäneestä kotiinpaluusuunnitelmastani ja ottaa suoran lennon Pulasta Helsinkiin.

Eilen viimeisen illan kunniaksi kilistellessä ei tuntunut juuri miltään – tänään aamulla sen sijaan koin pahempaa matkajännitystä kuin pitkään aikaan matkoille lähtiessä. Lentokoneessa tunnelma oli vähän surullinen ja aika epätodellinen: Nytkö jo todella lähden täältä pois? Niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä!

Helsinki-Vantaalla taas iski hämmentävä tunne: ihan kuin en poissa olisi ollutkaan. Jopa mansikkarahka maistuu täsmälleen samalta kuin muistin.