Hupiurheilija

Mainitsin äidilleni jännittäväni hieman tulevia juoksutapahtumia. Hän sanoi: ”Muista, että sä et ole kilpaurheilija, vaan hupiurheilija.”

Yhteen sanaan kiteytyi aina välillä mielessä pyörittelemäni kysymys omasta liikkujan identiteetistäni. Yleensähän ihmisten ajatellaan olevan joko kuntoilijoita tai kilpaurheilijoita. Kuntoilija liikkuu sen verran kun terveyden vuoksi on tarpeen ilman sen kummempia tavoitteita tai sitoutumista mihinkään urheilulajiin. Hän saattaa käydä milloin zumbassa, milloin vähän nostelemassa käsipainoja kuntosalilla tai kavereiden kanssa pelailemassa höntsäsählyä. Kilpaurheilija taas treenaa ja elää kurinalaisesti yhden lajin huipputulokset tähtäimessä ja mitallinkiilto silmissä. Mutta mitä jos haluaa olla jotain siitä väliltä?

Hupiurheilija treenaa tiettyä lajia ja asettaa itselleen tavoitteita, kuten kilpaurheilija. Hän kuitenkin tekee kaiken omaksi ilokseen, huvin vuoksi. Hupiurheilija voi vaihtaa lennosta lajia tai tavoitetta sen mukaan, mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan, riippumatta siitä, mihin hänellä on lahjoja tai mahdollisuuksia menestyä. Hupiurheilija voi tähdätä kisoihin, muttei voittaakseen, vaan elämyksen vuoksi. Toisin kuin kilpaurheilija, hupiurheilija on vapaa poikkeamaan treenisuunnitelmasta ja vaihtamaan aamuaerobisen terassikierrokseen, jos siltä tuntuu. 

Parhaassa tapauksessa hupiurheilija pääsee nauttimaan tavoitteellisen treenin tuomista onnistumisen kokemuksista ilman stressaavia tulospaineita. Hän kun on vastuussa tuloksistaan vain itselleen.

Uusi tukka, vanha pukkari -selfie.