Voihan nilkka

Viime viikon lopulla oikea nilkkani alkoi yhtäkkiä kipuilla ilman mitään näkyvää syytä. Tunne alkoi pienenä nipistelynä nilkan sisäsyrjällä ja äityi vuorokaudessa vihlovaksi kivuksi aina nilkkaa koskettaessa tai eteenpäin kumartuessa. Kävin näyttämässä jalkaa YTHS:llä, josta sain ohjeeksi kokeilla kylmähoitoa ja kipugeeliä sekä varoa rasittamasta jalkaa. 

Mutta mutta, kaikki mitä harrastan, rasittaa jalkoja??

Hetkeksi lamaannuin ja ehdin jo käydä läpi kaikki en-enää-ikinä-pääse-treenaamaan-ajatukset. Sitten aloin miettiä vaihtoehtoja. Terkkarin mukaan uinti ja pyöräily todennäköisesti olisivat okei. Salilla voisin käydä treenaamassa yläkroppaa. Lähdin ensimmäisenä kokeilemaan viimeksi mainittua, mutta minut kaapattiin heti ovelta crossfit-tunnille tekemään sovellettua wodia. Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa uimassa, eilen elämäni ensimmäistä kertaa pyörälenkillä, mikä osoittautui varsin mukavaksi puuhaksi, ja tänään salilla. Ei ihan sama asia kuin polkujuoksu ja painonnosto, mutta sata kertaa parempi vaihtoehto, kuin maata sohvalla itkemässä elämän epäreiluutta (sen ensimmäisen illan jälkeen siis).

Pääsen huomenna fysioterapeutille ja toivonmukaan sen jälkeen olen viisaampi sen suhteen, mikä jalassa on vikana ja mitä asialle voi tehdä. Sen lisäksi, etten suostu yhden kipeän raajan takia pistämään koko kroppaa seis, en myöskään halua varmuuden vuoksi jättää treenejä väliin ilman kunnon diagnoosia. Kuka tietää, vaikka kyseessä olisi hartiajumien kaltainen tila, joka paranee paremmin liikkeessä kuin levossa? 

Pyöräilyn hauska puoli on, että peruslenkin matka moninkertaistuu kerrasta! Kuva eiliseltä lenkiltä, jostain Ilomantsintien varrelta. 

Oletko sinäkin kärsinyt nilkkakivusta tai muusta jalkavammasta? Jaa kokemuksesi kommenttiboksissa!