Riittävän hyvä

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen viime aikoina ollut jonkin verran stressaantunut ja to do -listoille on kertynyt jatkuvasti enemmän asioita kuin ehdin tekemään. Tilanteelle sinänsä en ole oikein voinut mitään, mutta omalle asenteelleni ja suhtautumiselleni kyllä. Olen alkanut soveltaa kaikkeen tekemiseeni periaatetta ”riittävän hyvä”.

Sen sijaan, että antaisin joka asialle itsestäni 100% ja pyrkisin täydellisyyteen, olen alkanut kysyä: Huomaako kukaan muu virhettä X? Välittyykö olennainen asiasisältö tai tuleeko asia hoidetuksi siitä huolimatta? Hyödynkö mitään siitä, että käytän vielä viisitoista minuuttia tämän tiedoston/sähköpostin/työhakemuksen hiomiseen? Onko lopputulos riittävän hyvä palvellakseen tarkoitustaan?

Yksi työkaverini sanoi viisaasti: Täydellisyys on hyvän pahin vihollinen. Jokaiseen yksityiskohtaan takertuminen silloin, kun asioita pitäisi oikeasti saada hoidettua, johtaa vain itsensä ylikuormittamiseen ja siihen, että lopulta mikään asia ei tule valmiiksi. Tiiviillä aikataululla työskennellessä jokaiseen projetkiin ja tehtävään on rajallinen määrä aikaa, ja sitä ei kannata käyttää sen arpomiseen, tulisiko otsikko viisi milliä alemmas vai ylemmäs.

Toisaalta samaa voi soveltaa muussakin elämässä ja stessittömissä tilanteissa: jos vapauttaa voimavaroja virheettömän kynsilakkapinnan ja makrojakaumaltaan optimaalisen smoothiebowlin tavoittelusta, mitä kaikkea muuta voinkaan saada aikaan?

Kuva: PictureQuotes.com