Aina nälkä?
Fitness Führer kirjoitti edelleen valitettavasti paikoitellen vallalla olevasta nälkiinnyttämiskulttuurista sekä myös nuoriin miehiin kohdistuvista ulkonäkpaineista. Joonas Konstig taas kirjoitti kuntosalin ja ruokavalion suhteesta vähän eri näkökulmasta:
”Raskas urheilu synnyttää raskaan nälän, jolla keho koettaa kompensoida menetettyjä kaloreita. Nälän viesti on: Et kyllä mene enää tangon alle noin laihana. Jokainen, joka on tehnyt jalkakyykkysarjoja hämärän rajamailla, tietää, mistä puhun. Rankan treenipäivän iltana ei kotona ole ruokaa jota en jaksaisi syödä. —
Olen aina tiennyt, että jos en ehdi liikkua, vähäiset ja raskaasti ansaitut lihakseni surkastuvat ja painoni laskee. Hyvä puoli on se, että tiskiä tulee vähemmän. Kääntääkseni saman myönteisemmäksi: punttis on paras keino syödä enemmän. Uusi kyykkyohjelma kannattaa aloittaa ennen joulua, ei joulun jälkeen. Kyykkytreenin jälkeen kalorit kun menevät suoraan lihaksiin. Oikeastaan teet itsellesi palveluksen niillä Vihreillä kuulilla.”
Vaikka Konstig puhuu nimenomaan nuorista miehistä, sama asia voi päteä hyvin myös nuoriin naisiin, tai minkä ikäisiin ihmisiin tahansa. Oma suhteeni ruokaan on muuttunut viimeisen vuoden aikana olennaisesti: Ennen ruoka tarkoitti herkuttelua ja ruuanlaitolla kikkailua tai kiireessä pikanuudeleita. Jotain mikä voi aiheuttaa lihomista jos sitä syö vahingossa liikaa, mutta en jaksanut erityisesti välittää asiasta. Nyt ruoka tarkoittaa edellisten lisäksi polttoainetta keholle, jota on saatava mielellään paljon ja monipuolisesti. Lihomisen pelko loppui viimeistään siinä kohdassa, kun ”onnistuin” laihtumaan muutaman kilon vahingossa, ennen kun oikeasti sisäistin asian.
Kuten Konstigin kuvaamassa tilanteessa, myös minulla nimenomaan liikuntaharrastus on tässä yksi suurimpia muutoksen taustatekijöitä. Jos istuu päivät sohvalla, riittää kun syö silloin kun on nälkä. Jos aikoo nostella rautaa, pitää syödä niin että keholle on riittävästi poltto- ja rakennusainetta. Jostain todella mystisestä syystä etenkin naiset tuntuvat yhdistävän kuntosalilla käymisen rahka-salaattidieettiin. Jos ihmiset tajuaisivat, että kun liikkuu paljon, saa ja pitää syödä paljon, hyvää, oikeaa ruokaa, eikä alkaa nälkäkuurille, ehkä aika monen motivaatio kuntoiluun kasvaisi.
Konstigin kirjoituksessa hieman särähti korvaan ajatus siitä, että ruoka on ”ansaittava” esimerkiksi kyykkysarjoilla, mikä ei ole niin kaukana Fffifin kuvaamien tyttöjen ajattelusta. Juttuhan kuitenkin on niin, että kaikki ihmiset tarvitsevat riittävästi ravitsevaa ruokaa, ja enemmän liikkuvat ainoastaan vielä enemmän ruokaa. Kumma että tämä tuntuu joiltakin näin avaruusrakettien ja älypuhelinten aikakautena unohtuvan.