Allergioista ja muotidieeteistä
Eräässä Facebook-ryhmässä muuan äiti kertoi lapsestaan, jolle jatkuvien vatsaoireiden vuoksi ravitsemusterapeutti oli laatinut erikoisruokavalion. Ruokavaliota oli testattu kotona kesäloman aikana hyvin tukoksin, ja nyt sitä olisi pitänyt jatkaa myös koulun ruokalassa. Koulu kutienkaan ei suostunut erikoisruokavalion valmistamiseen ilman lääkärin todistusta allergioista. Koska ruokavalio oli rakennettu kotona välttäen ja testaten eri ruoka-aineita, tällaista todistusta ei tietenkään ollut. Nyt lapsella oli vaihtoehtoina olla koulupäivät ilman lounasta tai syödä hänet kipeäksi tekevää ruokaa erikoislääkärin aikaa jonottaessa.
Kun aloitin nykyisessä työssäni, työkaverini neuvoi ilmoittamaan keittiölle ruokarajoitteet saatesanoin: ”Kyllä sinne voi sanoa myös, jos ei vaan tykkää jostakin.” Paria kuukautta myöhemmin, kuinka ollakaan, ruokala alkoi vaatia todistuksen erikoisruokavaliosta. Jännitin, saanko mistään keittiölle kelpaavaa todistusta, koska minunkin ruokavalioni perustuu omiin kokemuksiin ja ravitsemusterapeutin ohjeisiin ennemmin kuin allergiatesteihin. Työterveyshoitajan oirekuvaukseni perusteella laatima lappu onneksi meni läpi ja sain jatkaa ruokalassa syömistä.
Ymmärrän hyvin keskuskeittiöitä, jotka pienellä budjetilla eivät halua valmistaa erikoisruokia nirsouden tai muotidieettien takia. On selvää, että tuhansille koululaisille tai koko kunnan ruokaloihin lounaan tekevä keittiö ei pysty huomioimaan sitä, että Ville inhoaa rouskuvia vihanneksia ja Maija haluaa karpata. Mikäli Maija ja Ville ovat aikuisia ihmisiä, heillä on sitä paitsi halutessaan mahdollisuus ottaa eväät tai syödä muualla niinä päivinä, kun ruokalan ruoka ei miellytä.
Kuitekin perinteinen allergiatesti ei voi olla terveyden kannalta välttämättömän ruokavalion ainoa peruste. Useampi allergialääkäri on sanonut minulle, että kannattaa ennemmin uskoa omia oireita kuin testitulosta. Kaikki yliherkkydet eivät näy labrakokeissa, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän todellisia. Siksi vähintään niissä tapauksissa, joissa ollaan on täysin koulu- tai vastaavan ruuan varassa, ammattikeittiön pitäisi uskoa asiakkaan omaa ilmoitusta siitä, ettei tämä ole työkykyinen syötyään tiettyjä ruoka-aineita. Vastaavasti asiakkaat voisivat tulla sen verran vastaan, että eivät pommittaisi keittiöitä erikoisruokavaatimuksilla ilman todellista syytä.
